Olen lasten kanssa vielä kotona, joten useimmiten valmistan meidän arkiruoat. Välillä päivittäinen ruokapalvelun pyörittäminen tuntuu väsyttävältä, joten teen mielelläni sellaista ruokaa mihin sillä hetkellä löytyy innostusta. Yleensä avaan jääkaapin ja katson mikä aineksista inspiroi. Hyödynnän myös mahdolliset jäännösruoat, ja pyrin siihen, että samaa ruokaa sellaisenaan ei syödä saman päivän aikana.


Pikkuveljen päiväunien aikaan, olin taas jääkaapilla miettimässä päivällistä. Jääkaapista löytyi miehen edellisiltana tekemä kasvisrisotto, josta innostuin tekemään pasteijoita.

Yleensä pasteijoihin teen rahkataikinan, mutta tällä kertaa rahkaa ei ollut, joten päädyin tekemään suolaisen murotaikinan. Isompi poika paineli innoissaan lasilla taikinasta ympyröitä, ja minä täytin. Reunojen väliin sipaisin kananmunaa, ja rypytyksen jälkeen voitelin vielä pasteijan pinnan. Pintaan olisin voinut raastaa vielä hieman parmesaania, mutta seuraavalla kerralla sitten.



Ajattelin, että näitä olisi riittänyt pakkaseen asti, mutta hävisivätkin illan mittaan parempiin suihin. Hyviä olivat, namsk!

Meidän pihassa kasvaa kaksi valtavaa tammea. Puut ovat jo herrasmiesiässä, joten syksyisin oksat notkuvat tammenterhoja. Terhojen ilmestyttyä puissa käy kahina, kun orava ja närhet täyttävät mahaansa ja varastojaan näillä herkkupaloilla. Edelliset ovat myös syyllisiä siihen, että meillä kasvaa pieniä tammenalkuja ympäri tonttia. Miehen kanssa vitsaillaankin, että voisimme pistää pystyyn tammiviljelmän näillä sadoilla pikkupuun aluilla.


Syksyn mittaan olemme lasten kanssa keränneet tammenterhoja pihaltamme. Pikkuvelikin on ollut ahkera tässä puuhassa, vaikka kippo tyhjennetäänkin välissä maahan ja taas keräily jatkuu.


Tänä vuonna annoin terhojen kuivua pitkään sisällä tarjottimen päällä, ennenkuin siirsin ne isoon lasipurkkiin. Viime vuonna purkitin terhot liian varhain, jolloin alimmaiset pääsivät ikävästi homehtumaan. Nyt maltoin odottaa, että väri muuttui kauttaaltaan ruskeaksi.

Tammenterhoista olisi tarkoitus myös askarrella jotain syksyistä. Katsotaan mitä vielä saadaan isomman pojan kanssa aikaan.

Vihdoinkin seitsemän vuoden remontoinnin jälkeen tämä pieni kotimme alkaa näyttämään omalta. Osa huoneista on jo lähes valmiina remontoinnin osalta, mutta sisustelu niissä jatkuu. Tänne on tarkoitus tallettaa näitä valmiita kodin nurkkia, ja muuta kaunista mitä Hiirkosken tilalla on tarjota.

Onpa kivaa, katsotaan mitä tästä blogista tulee!