26.11.2018

Kodikas olohuone

Olohuone ei ole täällä blogissa vielä näin runsaana näkynytkään. 


Olohuoneessa huonekalujen järjestys on ollut kohdillaan jo pidemmän aikaa, mutta kesällä puuhailin muuten sisustuksen kanssa. Seinät täydentyivät tauluilla ja hyllyillä, ja kirjahyllyn takaseinä sai uuden tummemman värin kalkkimaalilla. Vintin laatikoista kaivelin vuosien varrella mukana kulkeneita pikkutavaroita, ja kirppiksiltäkin tein muutamia pieniä tavaralöytöjä. 


Sohvapöydän tarina on pitänyt jo aiemmin kertoa, mutta kerrotaan se nyt.
Kaipailimme sohvan eteen laskutasoa, ja ensin ajatuksena oli pitkä penkki. Sukelsin vajaan tutkimaan  vanhoja lankkuja ajatuksena, että mies niistä jotain sopivaa nikkaroisi. Silmiin osui  kuitenkin talon vanha ulko-ovi. Alkuperäinen ajatus oli jostain paljon pienemmästä, mutta kiikutin sen kuitenkin sisälle kokeiluun. No liian isohan se oli ja nostin sen hetkeksi seinää vasten nojailemaan. Vajaan se ei enää takaisin joutunutkaan, vaan nyt ovi on tuossa olohuoneen nurkassa muistuttamassa ensi tapaamisesta talon kanssa.
Mutta se sohvapöytä. Kun minun vierailu vajassa ei tuottanut tulosta niin pistin miehen asialle. Hetken kuluttua mies kantoi näytille jykevän lattialankun, joka oli täydellinen pöydänkanneksi. Pöydän koko ja jalat jäivät vielä tuumailtavaksi, kunnes silmiin osui terassilla majailevat maalausalustat. Valkoisia metallikehikoita olen aikoinaan saanut töistä kaksinkappalein ja ne olivat eksyneet terassille maalausalustoiksi. Aika monet listat onkin tullut näiden avulla maalattua. Ei muuta kuin kehikolle kunnon pesu ja mallailemaan lankkua sen päälle. Lattialankku sahattiin lopulta kahteen osaan ja osat kiinnitettiin vierekkäin. Lankun pinnat hiottiin kunnolla, ja kaikki kolhut ja kolot annettiin tietysti olla. Lopulta öljysin pinnan vielä silkin sileäksi. Vaikka alunperin haaveilin pitkästä pöydästä, niin tämä lyhyempi versio on ollut ehdottomasti toimivampi ratkaisu tässä kapeassa kulkuväylässä.


Pidän kovasti siitä tunnelmasta mihin tämä olohuone on mennyt. Sävyt ovat vaaleita, mutta kontrastia tulee puupinnoista ja ripauksesta mustaa. Sisustus on rouheaa ja runsasta, mutta silti selkeää ja olematta kuitenkaan liian täyteen ahdettua. Syksyn mittaan kerroksellisuus tekstiileissä on lisääntynyt, ja joulua kohti mentäessä puuvillamatot vaihtuvat villaisiin.
Joulukuusen paikkaa olen jo miettinyt, ja se taitaa tänäkin vuonna löytyä tuosta nojatuolin viereisestä nurkasta. Tänä vuonna kuusen taakse jäävät hyllyt, joten kuusta ei enää saa ihan seinän viereen. Pitää siis metsässä kuusta mittaillessa yrittää katsoa mitat tarkkaan, ettei se päädy tukkimaan kulkua työhuoneeseen.


Tänä viikonloppuna tuvan puolelle tuli jo jouluinen tunnelma, josta näette kuvia ensi kerralla. 

Kauniita kuurapäiviä viikkoosi!



19.11.2018

Rusoposket rautakuurilla

Muutama viikko sitten kerroin, että olin menossa verikokeisiin sekä mittauttamaan rauta-arvoja huonon yleisvoinnin takia.


Työterveyshuollon kautta pääsin perusverikokeisiin sekä samalla katsottaisiin paastosokeri ja kilpirauhanen. Pyysin myös raudan varastoarvojen mittausta, jonka lääkäri lisäsi lähetteeseen, ensin kuitenkin mutisten jotain trendisairaudesta.


Tänä syksynä ei ole voinut olla törmäämättä kirjoitteluun raudan varastoarvoista. Jo ensimmäisen jutun luettuani arvelin, että nämä olisi varmasti paikallaan mitata myös minulta. Tunnistin itsessäni kaikki jutussa luetellut oireet. Minua on syksyn mittaan vaivannut turruttava väsymys, johon ei edes hyvin nukutulla yöllä ole tuntunut olevan vaikutusta. Olo on ollut raskas ja ajatus tahmea. On ollut myös huimausta, palan tunnetta kurkussa ja järkyttävää närästystä, jalkakrampeista puhumattakaan.


No mitä ne verikokeet sitten lopulta näyttivät. Sokerit, kilpirauhanen ja perusverenkuva olivat kunnossa, mutta hemoglobiini oli 121. Luku on viitearvon alarajoilla, ja heinäkuussa mitatusta 135:stä arvo oli pudonnut.
Raudan varastoarvojen lääkäri totesi olevan vielä viitearvojen sisällä, mutta matalat. Olin näistä viitearvoista jo etukäteen lukenut ja tiesin, että naisilla ferritiinin viitearvo on 13-150, ja eurooppalainen suositus naisille on vähintään 40. Alle tuon lukeman mentäessä on varastoarvot huvenneet liikaa. Minä sain lukemaksi 15, joka hipoi viitearvon alarajaa. Ei siis hyvä ollenkaan!


Onneksi olin raudan varastoarvolukemista jo etukäteen lukenut, joten en tyytynyt vastaukseen viitearvojen sisällä olevista arvoista. Sovimme lopulta lääkärin kanssa, että syön 2 kuukauden rautakuurin. Jatkomittaukseen minua ei neuvottu tulemaan, mutta tammikuussa aion kuitenkin olla uudelleen yhteydessä tarkistusmittausta varten. Hyvähän se on nähdä miten kuuri on vaikuttanut, jotta nähdään miten rauta on imeytynyt ja tarvitseeko kuuria jatkaa. Varastoarvojen täydentymiseen saattaa nimittäin mennä puoli vuottakin.


Lisärautaa olen nyt syönyt 1,5 viikkoa ja ero aiempaan olotilaan on selvästi muuttunut parempaan päin. Lamauttava väsymys on muuttunut normaaliksi ruuhkavuosi/marraskuu väsymykseksi :) Krampit ja palan tunne kurkussa on hävinnyt ja närästystäkään en ole enää juurikaan huomannut. Uskoisin, että hemoglobiini on nyt lähtenyt nousuun ja se näkyy parantuneessa yleisvoinnissa. Rusoposket joudun vielä loihtimaan poskipunan avulla, mutta pahin kalpeus on kaikonnut.


Tällä viikolla energiaa taidetaan saada muustakin kuin pilleripurkista - aurinkoisia päiviä kun on luvattu koko viikoksi!

Mukavaa maanantaita!



14.11.2018

Helppo (isänpäivän) kakku

Isänpäivä vierähti aika tavallisissa viikonlopun puuhissa. 


Päivään mahtui kotiaskareita ja pihahommia, jalkapalloa ja vähän (...lasten...) kiukutteluakin. Eli aika perus sunnuntai. Mies ehti ottamaan päivän aikana kahdet (!) nokoset ja toivoi illemmalla herkuttelua kakulla.


Tein keksimäisen rapean kakkupohjan, jonka täytin mansikoilla ja kermavaahdolla. Kakkupohjan alkuperäinen resepti on täältä. Korvasin ohjeen mantelilastut 1dl:llä kaurahiutaleita ja lisäsin taikinaan mausteeksi ripauksen kanelia.


Kakku oli aika makea, mutta mauiltaan muuten kivan simppeli. Meille muille kaksi palaa oli aivan riittävästi, mutta Pikkuveljeä ei makeus näyttänyt haittaavan edes kolmannen palan kohdalla. Kantaessani kakkua pois pöydästä yritti hän vielä neuvotella neljättä palaa. Tähän kohtaan piti vetää raja herkutteluille, jopa isänpäivänäkin :)


Makeaa keskiviikkoa!



3.11.2018

Harmaita päiviä

Päivät ovat olleet harmaita ja vetokin sen mukainen. 


Pari viikkoa sitten kannoin laatikoita vintiltä makuuhuoneeseen tarkoituksena käydä kirppistavarat läpi. Kello seitsemän illalla ei ollut parhain aloitusaika urakalle, joten niinhän siinä kävi, että ne samaiset laatikot on edelleen makkarin nurkassa avattuina ja sisältö levitettynä.
Kuvat ovatkin siitä siistimmästä vastakkaisesta nurkasta, jonka tuossa laatikkorumban keskellä pyöräytin myös uuteen uskoon. Tai oikeastaan kirppishommat jäi juurikin siitä syystä kesken kun rupesin vaihtelemaan yöpöytien paikkoja. Välillä nämä hommat tuppaa vähän rönsyilemään.

Järjestelyinnostus on odottanut uutta tulemistaan, kun olo on ollut jokseenkin vetämätön. Ensi viikolla pitäisikin käydä mittauttamassa veriarvoja. Olen taipuvainen matalaan hemoglobiiniin, ja katsotaan nyt ensimmäistä kertaa ne paljon viimeaikoina puhuttaneet raudan varastoarvotkin. Jospa niistä löytyisi syy tähän harmauteen, jota ei punainen huulipunakaan tunnu enää piristävän.


Jos olo olisi ollut pirteämpi niin olisin varmaankin jo tehnyt makkarin tapetille jotain. Makuuhuoneessa huonekalut ovat suurin piirtein löytäneet paikkansa ja pidän kovasti tuosta kesällä ostetusta sänkykatoksesta. Mutta makkarin värimaailmaan kaipaisin jotain muutosta ja tiedän, että isoin syy tähän on tapetin turkoosi väri (luonnossa väri on hieman voimakkaampi kuin kuvissa). Joten taas kerran kaivoin esiin Vintage Paint- kalkkimaalaus kirjan, jossa on ohjeet tapetin patinointiin. Kirjassa tapetti on "vanhennettu" hiomalla kuvio ensin kuluneeksi ja sitten pinta on patinoitu vielä harmaalla vahalla.
Pyörittelen mielessä vielä eri vaihtoehtoja, ja kunhan saan tarmon puuskan niin teen seinille jotain. Ensin pitäisi kyllä saatella tuo kirppisurakka loppuun jaloista pyörimästä...


Rauhallista lauantaita ja hyvää pyhäinpäivää!