Muutama viikko sitten kerroin, että olin menossa verikokeisiin sekä mittauttamaan rauta-arvoja huonon yleisvoinnin takia.
Työterveyshuollon kautta pääsin perusverikokeisiin sekä samalla katsottaisiin paastosokeri ja kilpirauhanen. Pyysin myös raudan varastoarvojen mittausta, jonka lääkäri lisäsi lähetteeseen, ensin kuitenkin mutisten jotain trendisairaudesta.
Tänä syksynä ei ole voinut olla törmäämättä kirjoitteluun raudan varastoarvoista. Jo ensimmäisen jutun luettuani arvelin, että nämä olisi varmasti paikallaan mitata myös minulta. Tunnistin itsessäni kaikki jutussa luetellut oireet. Minua on syksyn mittaan vaivannut turruttava väsymys, johon ei edes hyvin nukutulla yöllä ole tuntunut olevan vaikutusta. Olo on ollut raskas ja ajatus tahmea. On ollut myös huimausta, palan tunnetta kurkussa ja järkyttävää närästystä, jalkakrampeista puhumattakaan.
No mitä ne verikokeet sitten lopulta näyttivät. Sokerit, kilpirauhanen ja perusverenkuva olivat kunnossa, mutta hemoglobiini oli 121. Luku on viitearvon alarajoilla, ja heinäkuussa mitatusta 135:stä arvo oli pudonnut.
Raudan varastoarvojen lääkäri totesi olevan vielä viitearvojen sisällä, mutta matalat. Olin näistä viitearvoista jo etukäteen lukenut ja tiesin, että naisilla ferritiinin viitearvo on 13-150, ja eurooppalainen suositus naisille on vähintään 40. Alle tuon lukeman mentäessä on varastoarvot huvenneet liikaa. Minä sain lukemaksi 15, joka hipoi viitearvon alarajaa. Ei siis hyvä ollenkaan!
Onneksi olin raudan varastoarvolukemista jo etukäteen lukenut, joten en tyytynyt vastaukseen viitearvojen sisällä olevista arvoista. Sovimme lopulta lääkärin kanssa, että syön 2 kuukauden rautakuurin. Jatkomittaukseen minua ei neuvottu tulemaan, mutta tammikuussa aion kuitenkin olla uudelleen yhteydessä tarkistusmittausta varten. Hyvähän se on nähdä miten kuuri on vaikuttanut, jotta nähdään miten rauta on imeytynyt ja tarvitseeko kuuria jatkaa. Varastoarvojen täydentymiseen saattaa nimittäin mennä puoli vuottakin.
Lisärautaa olen nyt syönyt 1,5 viikkoa ja ero aiempaan olotilaan on selvästi muuttunut parempaan päin. Lamauttava väsymys on muuttunut normaaliksi ruuhkavuosi/marraskuu väsymykseksi :) Krampit ja palan tunne kurkussa on hävinnyt ja närästystäkään en ole enää juurikaan huomannut. Uskoisin, että hemoglobiini on nyt lähtenyt nousuun ja se näkyy parantuneessa yleisvoinnissa. Rusoposket joudun vielä loihtimaan poskipunan avulla, mutta pahin kalpeus on kaikonnut.
Tällä viikolla energiaa taidetaan saada muustakin kuin pilleripurkista - aurinkoisia päiviä kun on luvattu koko viikoksi!
Mukavaa maanantaita!
Lähetä kommentti