Tämän viikon illat ovat menneet sujuvasti näissä maisemissa, työpöydän äärellä.
Erityisesti viikonlopulle osui monta aikaa vievää hommaa ja koneella onkin tullut istuttua kaikissa mahdollisissa väleissä. En silti valita, koska ihan itse nämä dead line:t itselleni hankin. Kuvia on tullut muokattua ja tekstiä kirjoitettua, ja lopputuloksen tulette näkemään jo ensi kuussa. Vaikka ajan kanssa on ollut tiukkaa, niin vitsi miten kivaa tämä luova työ on!
Viikonloppuna meillä on vintin remonttikin edistynyt kivasti! En ole tästä remontista täällä paljon huudellut, koska remonttikohde ei ole kovinkaan inspiroiva. Vintillä ollaan siis tehty kunnostustyötä, ja vintti tulee jatkamaan edelleen tavaransäilytyksessä remontin jälkeenkin. Yläkerrassa remontti on rajoittanut käyttöä ja kuvaamista, koska koko vintin sisältö on tällä hetkellä siirrettynä makuutiloihin. Kunhan tavarat saadaan taas takaisin paikoilleen, niin meidän makuuhuoneeseen on tulossa yksi sisustusprojekti liittyen vaatesäilytykseen. Miehelle ja vintille laitoin dead line:ksi lokakuun, koska marraskuussa pitää jo päästä valmistautumaan lähestyvään juhlakauteen... ;)
Muutama päivä enää ja päästään minun kuukauteen.
Omien synttäreiden lisäksi myös blogi täyttää vuosia, kun blogin aloituksesta tulee kuluneeksi jo 3-vuotta!
Ensi kuussa onkin tulossa kivoja sisustusjuttuja ja vähän arvontaakin!
Stay tuned!
Omien synttäreiden lisäksi myös blogi täyttää vuosia, kun blogin aloituksesta tulee kuluneeksi jo 3-vuotta!
Ensi kuussa onkin tulossa kivoja sisustusjuttuja ja vähän arvontaakin!
Stay tuned!
Syksyiseen perjantai-iltaan vähän vaatejuttua, kierrätettyä sellaista!
Minä, lama-ajan lapsi, olen tottunut kirppiksiltä osteluun jo nuorena. Tuohon aikaan kirppiksiltä ostaminen taisi olla toisille hävettävää, mutta minä en ole koskaan ajatellut asiaa niin. Alle parikymppisenä, boheemiin tyyliini löytyi paljonkin vaatteita kirppiksiltä, ja Helsingissä Vallilan makasiinien sekä Hietsun torin viikonloppukirppiksiä tuli koluttua usein. Tuolloin löydetyistä nahkalaukuista muutamat ovat vieläkin käytössä. Ja olisivatpa muuten sopineet tähänkin asuun hienosti!
Jossain vaiheessa siirryin enemmän nettikirppisten maailmaan, mutta muutamien hutiostosten jälkeen innostus nettikirppistelyä kohtaan alkoi hiipumaan. Oma tyylikin muuttui siinä samalla vähän klassisempaan suuntaan, eikä sopivaa vaatetarjontaa enää löytynyt niin hyvin. En edelleenkään oikein osaa käyttää nettikirppiksiä vaatteiden ostoon, vaikka erilaisten kauppapaikkojen tarjonta on 15:sta vuodessa kasvanut hurjasti.
Lasten saannin jälkeen hyvin istuvia vaatteita ei ole enää yhtä helppo löytää kuin aikoinaan kaksikymppisen 34 kokoiselle kropalle, joten mielelläni sovitan vaatteet ennen ostopäätöstä. Porvoosta olenkin löytänyt ihanan kirppiksen, tai ehkä ennemminkin second hand kaupan, Bohemian, josta harvemmin astun ulos tyhjin käsin. Ja viime kerralla löytyi syksyyn kokonainen vaatesetti ja vähän muutakin!
Jossain vaiheessa siirryin enemmän nettikirppisten maailmaan, mutta muutamien hutiostosten jälkeen innostus nettikirppistelyä kohtaan alkoi hiipumaan. Oma tyylikin muuttui siinä samalla vähän klassisempaan suuntaan, eikä sopivaa vaatetarjontaa enää löytynyt niin hyvin. En edelleenkään oikein osaa käyttää nettikirppiksiä vaatteiden ostoon, vaikka erilaisten kauppapaikkojen tarjonta on 15:sta vuodessa kasvanut hurjasti.
Lasten saannin jälkeen hyvin istuvia vaatteita ei ole enää yhtä helppo löytää kuin aikoinaan kaksikymppisen 34 kokoiselle kropalle, joten mielelläni sovitan vaatteet ennen ostopäätöstä. Porvoosta olenkin löytänyt ihanan kirppiksen, tai ehkä ennemminkin second hand kaupan, Bohemian, josta harvemmin astun ulos tyhjin käsin. Ja viime kerralla löytyi syksyyn kokonainen vaatesetti ja vähän muutakin!
Ensimmäisenä bongasin Barbourin takin, joka ei ollut kuulemma ehtinyt vanhettua rekillä kuin tunnin verran. Takki oli selvästi ollut jollekin se hutiostos, koska oli ihan käyttämätön. Ja hinta takilla oli erittäin sopiva, 44€! Minulla on toinenkin Barbourin takki, käytettynä ostettu, ja tämän merkin takkien tiedän kestävän aikaa ja käyttöä. Takissa oli vielä ihana perinteinen englantilainen ruutuvuori sekä kauluksessa pehmeää vakosamettia. Nyt maltan taas paremmin jatkaa Barbourin öljykangastakin bongailua second handinä!
Ihanat harmahtavat boy friend-farkut olivat Gantin. Farkuilla ei ollut hintaa kuin 18€ ja tiesin näistä tulevan rentojen päivien suosikkihousut. Romanttisella kukkapaidalla vaikuttaisi niskamerkin perusteella olevan ikää yhtä paljon kuin minulla, joten tämä 7€ puuvillapaita taitaa olla 80-luvun vintagea. Muutama nappi siitä oli hukkunut matkalle, mutta eiköhän minun nappivarastoista löydy jotain tilalle. Gantin pellavahuivi löytyi muutaman korttelin takaa Kellarikirppikseltä, josta yleensä teen ennemminkin sisustuslöytöjä.
Tuolta Bohemia reissulta mukaan tarttui myös kaksi liiviä (kyllä liivit ovat taas palaamassa) ja yksi pellavapaita. Laskun loppusumma kuudelle vaatteelle oli 129€. Tuolla euromäärällä en olisi saanut edes tuota Barbourin takkia kaupasta!
Ihanat harmahtavat boy friend-farkut olivat Gantin. Farkuilla ei ollut hintaa kuin 18€ ja tiesin näistä tulevan rentojen päivien suosikkihousut. Romanttisella kukkapaidalla vaikuttaisi niskamerkin perusteella olevan ikää yhtä paljon kuin minulla, joten tämä 7€ puuvillapaita taitaa olla 80-luvun vintagea. Muutama nappi siitä oli hukkunut matkalle, mutta eiköhän minun nappivarastoista löydy jotain tilalle. Gantin pellavahuivi löytyi muutaman korttelin takaa Kellarikirppikseltä, josta yleensä teen ennemminkin sisustuslöytöjä.
Tuolta Bohemia reissulta mukaan tarttui myös kaksi liiviä (kyllä liivit ovat taas palaamassa) ja yksi pellavapaita. Laskun loppusumma kuudelle vaatteelle oli 129€. Tuolla euromäärällä en olisi saanut edes tuota Barbourin takkia kaupasta!
Asenne käytettyjen vaatteiden ostamiseen ja pitämiseen on muuttumassa koko ajan positiivisempaan suuntaan. Vielä minun nuoruudessa, 90-luvulla, kirppiksiltä ostamisen koettiin kertovan perheiden taloudellisesta tilanteesta, mutta nykyään kirppiksillä ja second hand liikkeissä ostoksia tehdään monen kokoisilla kukkaroilla. Mikä on hieno asia!
Erityisesti naisen elämässä vartalon muutokset pakottavat uudistamaan vaatekaappia aika ajoin, ja vaatteiden kierrättäminen on siihen hyvinkin järkevä vaihtoehto. Vaikka itselle oma tyyli on jo nykyään aika selvä, niin uuteen vartalomalliin tottuminen on tuonut vaatekaapin uudistukseen haasteita. Uuden mallisia vaatteita on kuitenkin pienempi kynnys ostaa kierrätettynä. Ja jos ne eivät tunnukaan omilta voi ne taas laittaa kiertoon, jolloin vaatteen "vuokra" on jäänyt monesti aika pieneksi.
Pidetään huolta uusista ja vanhoista vaatteistamme, ja kun ne eivät enää tunnu omilta, laitetaan ne kiertoon jollekin sopivammalle!
Ja jos Porvooseen satutte, niin suosittelen kurkkaamaan Bohemian tangot!
Terveisin//
Vaatetusalan ammattilainen, joka työssään varmistaa, että tähän maailmaan tehdään mahdollisimman laadukkaita vaatteita, joita voi helposti kierrättää useammalle käyttäjälle!
Lämpömittarin lukemat ovat alkaneet painumaan sen verran syksyisiin lukemiin, joten päätin, että nyt oli aika kaivaa peitot ja taljat kesäsäilytyksestä.
Joskus olen tainnut mainitakin, että olen hurahtanut pellavalakanoihin sen verran isosti, etten meidän aikuisten sänkyyn enää muuta petaakaan. Kesäisin pehmeän ryppyiset pellavat saavat monesti olla ilman päiväpeittoa, mutta syksyyn päin mentäessä rupean kaipaamaan pellavan päälle pehmeitä ja lämpimiä tekstiilejä runsaina kerroksina.
Petasin sänkyyn siis kesätauon jälkeen päiväpeiton ja jalkopäähän levitin vielä samettisen silkkipeiton. Sänky kaipasi mielestäni vielä lisää kerroksia, joten beige talja pääsi kaiken kruunuksi.
Talja on tärkeintä tässä petauksessa, jos meidän kissalta kysytään. Tuossa ikkunan edessä, taljan päällä, on nimittäin Hugo-kissan päiväunipaikka, josta on unien lomassa myös hyvä seurailla närhien keikkumista tammen oksilla.
Meidän kissa on sänkyjen petausten kanssa yhtä tarkka kuin emäntänsä. Hugo vaihtaa nukkumapaikkaa sen mukaan mikä sänky on pedattu parhaiten, ja jos lakanan vaihtoväli on kissan mielestä venynyt liian pitkäksi niin se myös ilmoitetaan välttelemällä sitä sänkyä... Hugo on myös mestari huomaamaan kun (vihdoin!) siihen lakanan vaihtoon ryhdytään. Kissa malttaa odottaa sängyn vieressä juuri sen verran, että saan aluslakanan laitettua. Ja sen jälkeen sängynpetaus meneekin kissaa siirrellessä peittokerroksien alta seuraavalle. Tämä on meidän yhteinen leikki, vaikka välillä vähän tuskastuttaakin etsiä sitä karvapalloa peittojen välistä ;)
Hugolla oli hiirenmetsästys hommat menossa tuossa makuuhuoneen ikkunan toisella puolella, joten siksi pääsin tällä kertaa tekemään tämän petauksen salaa...
Hugolla oli hiirenmetsästys hommat menossa tuossa makuuhuoneen ikkunan toisella puolella, joten siksi pääsin tällä kertaa tekemään tämän petauksen salaa...
Näin syksyisin liikuttaa muistella sitä, miten tuo suloinen kissa löytyi aika tarkalleen 9-vuotta sitten nukkumasta talon alta puruista. Ja kun kuukauden piinaavan odotuksen jälkeen varmistui, ettei sitä kukaan kaipaa pääsi se hylätty rukka muuttamaan meille vakituisesti. Nykyään tuo hylätty kesäkissa nukkuu taljoilla ja syö lempikalaansa Arabian astioilta. Kunnon ryysyistä rikkauksiin satu!
Viime viikolla löysin pihalta vielä kaksi lupiinia (!), mutta nyt taitaa yöpakkaset pitää huolen, että pihalta voi seuraavaksi keräillä vain heiniä ja lehtiä. Ovikranssin tekoon pitäisi varmaankin seuraavaksi ryhtyä!
Kirpakan syksyistä viikonalkua sinulle!
*
*
Joko seuraat Hiirkoskea
Tuossa muutama postaus taaksepäin esitin itselleni haasteen, että ruokapöytää voisi vähän useammin kattaa kivasti - jopa arkena!
Lopulta aika pienellä vaivalla pöytään saa astetta paremman tunnelman, ja kun kattamiseen ottaa vielä lapset mukaan, niin homma sujuu (ehkä) aika sutjakasti.
Hyvä alku on, kun siirtää pöydältä posti- ja piirustuspinot pois ja sytyttää muutaman kynttilän. Tällä kertaa halusin lisäksi ihanaa syksyn tunnelmaa, joten kävin noukkimassa pihan perältä muutaman puolukan varvun.
Tunnistitko lautasmallin? Nämä Arabian Tupa sarjan ruokalautaset tulivat kirppiksellä vastaan 1€:n kappalehintaan, ja ihastuin tuohon yksinkertaisen arkiseen muotokieleen. Tupa sarja saattaa joillekin henkiä tunkkaista 80-lukua, mutta minusta lautasten vaaleanpunainen sävy on ennemminkin herkkä kuin tunkkainen.
Ja värin lisäksi lautasissa on ihanaa niiden koko. Nykyään ruokalautaset tehdään nimittäin aika isoiksi, ja toisinaan lautaselle tulee laitettua ihan liikaa ruokaa. Onko tuttua? Näihin Tupa sarjan lautasiin mahtuu juuri sopiva annos - ja mies voi aina santsata. Lasten on ollut myös helppo opetella näillä syömään, kun lautasen leveät ja korotetut reunat estävät makaroneja purjehtimasta pöydälle asti. Siis peruslautaset parhaimmillaan!
Meillä on myös kovassa käytössä, monelle niskakarvat pystyyn nostattavaa, 80-luvun Karelia sarjaa. Karelia sarjassa on sama lautasmalli, ja myös syvälautanen on lapsille ihan älyttömän hyvä. Kareliasta voisinkin tehdä joskus oman kattauksen, jossa voisin näyttää tuon "kammotuksen" kauneuden.
Tunnelmallista perjantai-iltaa jokaiseen tupaan!
*
*
Joko seuraat Hiirkoskea
Viime kerralta jäi kuvia varastoon, joten toivottelen nyt näillä sunnuntaipäiviä!
Kuvien auringonpaisteen sijaan ilma on tänään sateisen harmaa ja sisälläkin on aistittavissa matalapainetta.
Ajatus takkuaa, joten tänään on turha yrittää mitään ihmeempää.
Tehtiin juuri kattilallinen poppareita ja laitetaan Rölli-elokuva pyörimään.
Toivottavasti akut ladattuna ensi viikkoon!
*
Tehtiin juuri kattilallinen poppareita ja laitetaan Rölli-elokuva pyörimään.
Toivottavasti akut ladattuna ensi viikkoon!
*
Joko seuraat Hiirkoskea
Heippa ja kivaa maanantaita! Toivottavasti uusi viikko on pyörähtänyt mukavasti käyntiin!
Hiirkoski-blogissa on päällimmäisenä kauniit kuvat ja tunnelmointi. Haluan pitää blogin positiivisena ja kauniina paikkana, jossa voi arjen melskeen keskellä hetken hengähtää. Sellaisena blogi toimii itselleni, ja toivottavasti myös teille lukijoille! Tänään halusin kuitenkin näyttää miten sama koti voi muuttua juurikin tuossa arjen pyörityksessä.
Sisustusblogeissa aika ajoin käydään keskustelua siitä miten paljon kuvia saisi stailata ja miten paljon arjen "todellisuuden" tulisi näkyä kuvissa. Minusta tähän on yhtä monta oikeaa tapaa kuin on blogiakin. Sisustusblogin pitäjä avaa kotinsa ovet lukijoilleen, ja minusta se on jokaisen oma päätös missä "kunnossa" haluaa kotinsa muille näyttää.
Itse nautin hurjasti kodin kuvaamisesta ja tyyliini kuuluu myös kuvien stailaaminen. Teen tätä tavaroiden asettelua ihan muutenkin, joten miksi en tekisi sitä myös parempien kuvien toivossa. Tavaroiden asettelu on minussa ihan sisäsyntyistä, nimittäin jo pienenä tyttönä muistan asetelleeni posliiniesineitä millintarkasti kirjahyllyyni ;)
Mutta ne kolme todellisuutta! Aloitetaan ensin siitä itseäni inspiroivasta kodista, jossa sohvatyynyt on nätisti rivissä ja pöydiltä on korjattu pois ylimääräiset tavarat. Tällaisessa kodissa minun on helppo hengittää ja tunnen itseni energiseksi. Uskoisin, että moni muukin kokee näin!
Sitten se seuraava näkymä, joka aika usein on seuraus nätisti asetelluista tyynyistä. Nimittäin muutkin talon asukkaat inspiroituvat siististä kodista, jolloin inspiraatio suorastaan pursuaa näistä metrin mittaisista - majan rakennukseen!
En voi väittää, etteikö se toisinaan kirpaise kun siivouksen jälkeen on jo nanosekunnissa olohuone muutettu puuhamaaksi. Mutta ajattelen sen niin, että tämä näkymä inspiroi lapsia ja heillä on yhtälailla oikeus nauttia kodistaan. Olen aivan varma, että se aika kun mies on ainut joka enää tyynyjä ruttaa tulee aivan liian pian...
No sitten se kolmas todellisuus, jossa näkyy arki kaikessa kiireydessään. Tämä näkymä odotti minua tänään kotiin tullessa :D Lasten yökkärit ovat jääneet sohvalle ja tasoilla on kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Taitaa läppärin johtokin luikerralla tuolla lattialla. Ilmeisesti ulkotakki ei ole miellyttänyt pikkuveljeä kun se on heivattu tuohon korituolille. Pyykit odottavat tuolin selkämyksellä viikkaajaa, ja talous- ja vessapaperitkin pitäisi viedä niille tarkoitettuihin koreihin. Eli kotitöitä oli tiedossa! Nämä kaikki kolme kuvaa on otettu muutaman päivän sisällä. Kaikki ihan yhtä oikeaa ja todellista elämää!
Kuten jo mainitsin haluan pitää blogin rentouttavana paikkana, joten arki näkyy täällä edelleen niinä kauniina hetkinä!
Kauneus on katsojan silmässä ja minun silmissä kauneus on siistit tyynyrivit ja tavarat houkuttelevasti esillä ;)
Toivon, että sinäkin viihdyt Hiirkoskella!
*
Joko seuraat Hiirkoskea
Viime kerralla kirjoitin kuinka ihanaa olisi aloittaa aamut seurailemalla auringonnousua joella. Istuisin penkillä keittiön ikkunan alla ja herättelisin kehoa kupposella teetä samalla, kun aurinko levittelisi säteitään kuusien latvusten lomasta.
Arkiaamuisin tällaiseen tunnelmointiin pitkän kaavan mukaan on tuskin koskaan aikaa, joten se jää viikonloppujen huviksi. Mutta ainut mutka tässä vain on, että illan virkku on aamun torkku, joten viikonloppuisin aurinko on jo ehtinyt nousta ennen kuin saan kammettua itseni alakertaan ;D
Joskus arkena käy kuitenkin niin ihanasti, että saan nipistettyä pienen hetken itselleni ennen töihin lähtöä. Tällä viikolla tähän aamun hetkeen liittyi kuppi kuumaa ja syksyisen sävyinen kukkakimppu.
Ja eikös olekin ihanan hehkuva kimppu! Kimppu ei ole suinkaan kukkakaupasta vaan työkaverilta, joka harrastaa kukkaviljelyä. Hänen kukkaharrastus on ollut sen verran satoisaa, että siitä on riittänyt kukkia sulostuttamaan meidän työkavereidenkin arkea. Tähän kimppuun oli kerätty olkikukkaa, syyssädekukkaa ja leijonankitaa. Ihania uusia tuttavuuksia kaikki lajit!
Loppupäivä meni selvästi pirteämmin, kun ovesta ei tarvinnut lähteä hikikarpalo otsalla,
vaan aamun sai käynnistää rauhassa siistissä kodissa.
Onko sinulla jokin aamurutiini mikä saa päivän rullaamaan paremmin?
Olisi kiva kuulla!
*
Joko seuraat Hiirkoskea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons