30.12.2016

Joulupuu

Jatketaan vielä joulujutuilla.

Kolmena vuotena meillä on ollut joulukuusi ja kaikki ne kuuset olemme napanneet omasta pihasta. Tämän vuotinen ehdokas katsottiin valmiiksi jo kesällä. On hauska miten joka vuosi kuuset ovat olleet malliltaan kovin erilaisia. Tänä vuonna on vuorossa tuuhea ja leveä sekä aiempiin kuusiin verrattuna ehdottomasti suurin.
Aatonaattona mies nosti joulukuusen sisään ja lähti töihin. Minä jäin saha kädessä ihmettelemään, että mihinköhän nurkkaan tämän vuotinen yksilö saataisiin mahtumaan vai pitääköhän oksia ruveta karsimaan. Pienen huonekaluvalssin päätteeksi päädyin lopulta siirtämään kirjahyllyä, jotta sain kuuselle oman paikan.


Lapsilla riitti koristeltavaa, ja lähes kaikki joulukoristeet tähän halkaisijaltaan pari metriseen kuusen saatiin uppoamaan.


Kissa on antanut joulukoristeiden olla rauhassa, toisin kun taas pikkuveli. Kuusi on metrin korkeudelta tyhjennetty ja täytetty jo lukemattomia kertoja. Hupina tuntuu olevan myös oksien kantokyvyn testaus; palloja ripustetaan yhdelle oksalle peräjälkeen, kunnes rämähtävät kaikki lattialle. Muutamat lasipallot olenkin ripustanut turvaan yläoksille.


Iltaisin sammutan olohuoneesta muut valot ja annan joulukuusen valojen loistaa.


29.12.2016

Joulun tunnelmaa tuvassa

Loppuvuoden kiire jätti blogin jalkoihinsa, mutta nyt vihdoin ehdin tänne päivittelemään.

Tammikuu on tuomassa isoa muutosta arkeemme, kun hyvästelen lähes neljän vuoden kotiäitijakson ja palaan takaisin työelämään. Tervetuloa ruuhkavuodet, jaiks!
Tällä viikolla ¾ perheestä on kovassa flunssassa ja vielä elättelen toivoa, että itse taudilta välttyisin. Seuraavat päivät menevät poikia parannellessa, ja tälläkin hetkellä nuorimmainen nukkuu tulikuumana sylissä.

Joulunalus viikolla laittelin paikkoja vauhdilla kuntoon ja muutamat huonekalut saivat uutta väriä pintaansa. Jäljelle jääneet huonekaluprojektit olisi vielä kiva saada päätökseen, mutta katsotaan miten käy, kun kovin vähiin käyvät nämä päivät.


Joulu oli ihana. Aattona oli pientä hässäkkää kun kiiruhdimme kahden kaupungin välillä, mutta lapset olivat ihanan reippaita ja miehen kanssa vältyimme joulustressiltä. Vaikka edeltävänä iltana raukka vielä ajelikin viimeisten lahjojen perässä kaupasta toiseen.
Joulupäivinä hipsuttelimme poikien kanssa pyjamissa, nautimme lahjoista ja katselimme Risto Räppääjää. Nuorimmainen koukuttui sen verran, että vaikka sanoja ei vielä tule niin laulut osataan elehtien jo lähes ulkoa.


Tänä jouluna koti oli taas hieman valmiimpi. Yläkerrassa on remontti kesken, mutta alakerrassa sain jouluista tunnelmaa aikaan. Tupa muuttui jouluiseksi pienillä asioilla - jouluvalot, kukat ja muutamat jouluiset esineet. Joulukukista mieluisin ja kaunein on ehdottomasti valkoinen amaryllis.


Hirsiseinälle kokeilin äidiltä saatuja vanhoja kuparisia kakkuvuokia. Seinässä oli naulat valmiina taulujen jäljiltä, ja vain yhtä naulaa siirtämällä kakkuvuoat löysivät paikkansa. Kuparin hehku ja kakkuvuokien kepeys muodostivat kivan yhdistelmän vankan hirsiseinän parina.


Vanha villamatto on uusin hankinta. Matto löytyi Tori.fi kautta ja kotiutui pesulasta juuri sopivasti jouluksi. Punainen väri antaa kontrastia vaalealle ruokaryhmälle, ja villa lämmittää mukavasti varpaita.


Joulunalus viikolla vanha astiakaappi sai ylleen valkoisen värin. Kolmisen vuotta olin tuota kaappia katsellut alkuperäisessä värissään, ja nyt päätin tarttua pensseliin. Onneksi vihdoin rohkenin - olen nimittäin todella tyytyväinen lopputulokseen. Kaapin alkuperäinen väri oli aikakaudelleen tyypillinen punertavan ruskea, joka riiteli katon parrujen kanssa. Nyt vaalea väri tuo kaapin koristeelliset muodot kauniimmin esiin, ja astiat näkyvät kaapin sisältä paremmin. Maalasin kaapin JDL kalkkimaaleilla, ja vielä pitäisi ehtiä levittämään sarjan vaha suojaamaan maalipintaa.


Hiirkosken jouluun kuuluu myös ehdottomasti tulen loiste ja rätinä. Pienten lasten ja kissan takia olen aidot kynttilät korvannut led-kynttilöillä. Tuikkuja uskallan kuitenkin vielä poltella, kun vaan muistaa nostaa ne pienten sormien ulottumattomiin. Talvisin taloa lämmitetään puilla, joten tulen rätinästä saammekin nauttia päivittäin.