29.1.2019

Hiirkoski tammikuussa

Jo blogin nimikin sen kertoo kuinka tärkeä tontin reunalla virtaava joki on meille. Pelkän talon takia ei tänne maalle asti olisi tullut lähdettyä, vaan kaupungin pölyt karistettiin nimenomaan Hiirkosken takia. Tämä muuttuva maisemataulu lumoaa edelleen, ja useimmiten varastan aamusta pienen hetken joen tuijottelulle. 


Tammikuu Hiirkoskella oli pakkasten, kuutamoiden ja lumikinosten kuukausi. Kosken kohta jäätyi lähes umpeen, mutta saukoille ja harmaahaikaralle (koskaan ennen ei olla haikaraa talvella tässä nähty!) jäi vielä kalastuspaikkoja. 

Tämän vuoden aikana, joka kuukausi, tulen tallettamaan tänne kuvan tällä samalla näkymällä. Loppuvuodesta voi sitten tehdä hauskan kollaasin vuodenaikojen vaihteluista!

Viikonloppuna blogin(kin) aikataulut menivät uusiksi, kun isoveli oli vatsataudissa. Mutta loppuviikosta on nyt viimein tulossa postaus, jossa kurkataan meidän uudistuneeseen makuuhuoneeseen. 


Lumista tiistaipäivää!


23.1.2019

Sininen talonpoikaiskaappi

Vaikka en meille huonekaluja aktiivisesti etsikkään, niin aika ajoin tulee vilkaistua lähiseudun Tori tarjontaa.


Ja siellä se odotteli uutta omistajaa, sininen talonpoikaiskaappi. Tai oikeastaan ilmoitus oli hyvin tuore ja tuskin olisi kovin pitkään seuraavaa kiinnostunutta joutunut odottelemaan. Tiesin, että nyt pitäisi olla nopea.
Totta puhuakseni, en ilmoituksen nähdessäni tälle vielä tiennyt paikkaa, mutta kun mittanauha kädessä pyöriskelin riittävästi niin löytyihän se täydellinen nurkka lopulta.


Yläkerran aulatilassa on pieni lukunurkkaus, jossa oli aiemmin pieni kiinakaappi nojatuolin kaverina. Molemmat Tori löytöjä nekin. Kiinakaappi sai väistyä kun keksin, että nojatuolia siirtämällä talonpoikaiskaapille tulisi juuri sopiva paikka seinän vierestä.


Ja siinä se nököttää kauniissa patinassaan. Kaapin päälle saan vaihdeltua asetelmia ja nyt yläkerrassakin on riittävän korkea paikka kukkamaljakolle. Vuoden ensimmäiset tulppaanit pääsivät heti paraatipaikalle!
Aiemmin lukunurkkaa valaissut jalkalamppu ei tähän enää mahtunut, joten Toria on tullut taas selailtua. Ajatuksissa olisi löytää kaapin päälle matala pöytävalaisin.


Lukunurkasta on suora näkymä makuuhuoneeseen, jota olen viikonlopusta lähtien ihastellut. Vihdoin ja viimein sain makuuhuoneen tapetille tehtyä jotain joka muutti makuuhuoneen tunnelman ihanan keveäksi. Tästä lisää seuraavalla kerralla, ehkäpä jo viikonloppuna.


Hyvää loppuviikkoa sinulle!


18.1.2019

Ebba Masalin kalenteri ja uudet alut

Vaikka tämän vuoden puolella on jo tullut kirjoiteltua niin silti tämä tuntuu vuoden ensimmäiseltä postaukselta. Kevättä kohden mennään - ainakin ajatuksissa!


Pakkasta on -17 astetta ja piha notkuu lähes puolen metrin kinoksista, mutta ajatus on silti muuttunut keväisemmäksi. Tänään nautittiin upeasta auringon paisteesta ja päivän pidentymisen on jo huomannut. Tammikuu on jo kääntynyt loppupuolelle ja helmikuu on aina niin mukavan lyhyt. Maaliskuussa suunnitellaankin jo poikien syntymäpäiviä ja siitä se kevät sitten alkaakin. 


Jouluruusuja taisin pitää liian lämpimässä tuvassa ja ne pudottivat kukkansa turhan nopeasti. Mullasta näytti kuitenkin pilkistävän uusia lehden alkuja joten ajattelin ettei kasvit ehkä olleetkaan täysin menetetyt. Kuistin viileydessä ne alkoivatkin kurottelemaan varsiaan ylöspäin. Toinen on jo kasvattanut hienot lehdet, toinen on hieman ujompi. Toivottavasti nämä viihtyvät kevääseen asti, jotta saisin ne istutettua pihalle.


Blogikin tuntuu olevan uuden edessä. Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut, mutta oma ajatus on jotenkin selkeämpi blogin suhteen. Innostus tämän tekemiseen kasvaa koko ajan ja uusimpana innoittajana on uusi kameran objektiivi. Pääsin kesällä kuvaamaan erään lehtijutun ja osan palkkiosta päätin sijoittaa takaisin tähän harrastukseen.
Jo blogia aloittaessa päätin, että blogin kuvien tunnelma tulee olemaan pehmeä ja lämmin. Ja uudella objektiivilla saan kuviin nyt lisää tuota pehmeyttä mikä minua kuvissa monesti viehättää.


Mutta hei, eikös ole ihana tuo Ebba Masalinin seinäkalenteri! 
Ebba Masalinin koulutauluja ihastelen aina sellaisen nähdessäni, mutta meille en sellaista ole vielä kiikuttanut. (Ja nyt tietysti keksin mihin sellainen kaivattaisiin pikimmiten!) Mutta tämän seinäkalenterin avulla pääsen ihastelemaan jopa 12:sta erilaista kuvaa. Ja oli tällä kalenterilla ihan todellinen tarvekin - kalenteriin merkataan viikkomenot ja poikien päiväkodin ohjelmat. Nyt pitäisi lelut, eväät ja kurahousut olla mukana oikeina päivinä, muistettavaksi jää enää missä päivässä mennään. Sekin saattaa tietysti olla oma ongelmansa!  


Teitä lukijoita saapuu tänne koko ajan enemmän mistä olen kovin iloinen ja toivon, että löydätte täältä inspiraatiota ja kauneutta! 

Ihanaa viikonloppua ja ensi kerralla inspiroidutaan ensimmäisistä tulppaaneista!


12.1.2019

Vielä kerran joulukodista

Koska blogi on palaillut hissukseen tauolta, ja vaikka aihe alkaa olemaan jo hieman vanha, niin tänään vielä meidän joulukotia. Lastenhuone on täällä jo kuusineen vilahtanutkin, joten tänään sekalainen otanta meidän alakerran tunnelmasta.


Vaikka useimmilla taitaa joulu olla jo pakattuna pois, niin osassa Suomea  joulun tunnelmasta nautitaan vielä huomiseen Nuutinpäivään saakka. 
Meillä on jo kuuset viety ulos ja piparkakkukylä syöty, mutta jotain joulusta on vielä paikoillaan. Osa joulukukista on vielä hyvin voimissaan ja ikkunoissa roikkuu vielä valotähdet. Tähdistä luovun asteittain - valoja en enää niihin sytytä ja otan ne sitten alas kun totaalisesti kyllästyn. Jos nämä ihanan valoisat päivät jatkuvat niin siihen ei kyllä kovin kauaa enää mene.


Mausteinen banaanikakku nousi joulunajan suosikiksi, jota taisin lomien aikana leipoa herkkusuille jopa kolmeen kertaan.
Piparitalo, tai oikeastaan piparikylä, tuli tehtyä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Piparikylästä olisi kyllä perinteeksi asti, oli sen verran helppoa ja hauskaa tehdä erilaisia talomalleja. Ja pieni tuikku kylän keskellä sytytti ikkunoihin ihanasti valot.


Kynttilöitä tuli poltettua paljon enemmän viime vuoteen verrattuna. Meidän lähes 4-v. Pikkuveli on kasvanut en verran isoksi pojaksi jo, ettei kynttilät herätä enää samanlaista kiinnostusta kuin vielä vuosi sitten. Mutta ainahan se on aitojen kynttilöiden kanssa oltava erityisen varovainen. Lapsiin ei voi sata prosenttisesti näissä asioissa luottaa vaikka kuinka tietäisivät mitä ei saa tehdä (nim.merk. ongin pikkuveljen nenästä superlonpalan kun oli uteliaisuuttaan halunnut kokeilla mahtuisiko se nenään).

Olohuoneeseen vaihtui matto ja joulukuusi pääsi tuttuun nurkkaan. Olohuoneen punaiset tekstiilit miellyttävät vielä joulun jälkeenkin, joten näitä ei ole vielä kiire vaihtaa.


Joko teiltä on kerätty joulu kokonaan pois?
Ja ensi kerralla lupaan, että joulu sanaa ei enää mainita, 
vaan siirrytään muihin aiheisiin! 



4.1.2019

Hämärän tullen etuovella

Hyvää tätä vuotta!
Blogi jäi lomien ajaksi tahattomalle tauolle, mutta nyt palaillaan taas kameran taakse. 


Flunssasta huolimatta sain jouluvalmistelut valmiiksi aattoa varten, mutta välipäivät tulikin sitten vietettyä pyjamassa leffoja katsellen ja flunssaa parannellen. Viikonloppuna meinattiin jo koko perhe mökkihöperöityä, joten vaihdettiin viimein arkivaatteisiin ja tehtiin reissu Porvooseen.
Tällä viikolla ollaan jo osittain palattu arkeen. Joulukuuset olisi tarkoitus kantaa ulos loppiaisena, ja suunnata katse valoisaan kevättalveen päin.


Tänä talvena on tullut hyödynnettyä erityisen paljon oman metsän mahdollisuuksia talon sisä- ja ulkokoristelussa. Joulukuusi kun haetaan omasta metsästä, niin minulla on tapana käyttää kuusesta poistetut ylimääräiset oksat kivirappusten edustalla. Havut ovat tietysti kauniit ja pienen tovin talon edusta tuoksuu ihanasti metsälle, mutta perimmäinen tarkoitus olisi, että nämä nappaisivat kengistä pahimmat lumet ennen portaita.


Etukatoksen koristelaudoitukset jäi tänäkin kesänä laittamatta, mutta lyhdyillä ja muutamilla pikkukuusilla talon edusta kaunistui kummasti. Talon mukana tullut vanha kelkka putsattiin vuosien pölyistä ja hinasin sen tuohon talon nurkalle. Vanhat sukset ovat vaarini peruja, jotka mies onneksi bongasi muutama vuosi takaperin kesämökin tyhjennyksen yhteydessä. Mitään varsinaista virkaahan näillä tavaroille ei tässä ole, mutta rouvan silmänilonahan on ihan riittävästi.


Kotiin on niin kiva palata kun maalaistunnelma ottaa vastaan jo etuovella!