Aiemmin olen kertonut miten olohuoneemme järjestys on ollut hankala saada toimivaksi huoneen pitkulaisuuden vuoksi. Asiaa ei ole myöskään helpottanut kolmella seinustalla olevat ikkuna- ja oviaukot. Kevään jälkeen olohuoneen järjestys onkin muuttunut jo moneen kertaan, kun olen metsästänyt sitä toimivinta ratkaisua.
Toissa viikolla päivitin olohuoneen ilmettä kevyemmillä matoilla. Yleensä olen vaihtanut matot jo toukokuussa, mutta iltasella on varpaita palellut niin kovasti, etten ole asian kanssa pitänyt kiirettä. Viimein päätin, että lämpimien iltojen odottelu saa loppua ja villamatto siirtyi vintille. Ja samalla kun matot oli kääritty lattialta pois oli tietysti helppo kokeilla sohvalle taas uutta paikkaa.
Sohva siirtyi nyt vinottain nurkkaa vasten, jolloin taakse jäi sopivasti tilaa pöydälle. Sohva on ollut kiva näin vinottain, mutta muuten omaan silmään tuo nurkkaus on vielä liian tyhjä. Seinille kaipaisin lisää tauluja, mutta koska kehysostokset eivät tuottaneet tulosta, niin jätin nyt peilin vielä paikoilleen. Jokin isompi viherkasvi voisi pehmittää nurkan kulmikkuutta (ja kattolistatkin tietysti tekisi yleisilmeelle aika paljon...). No katsotaan nyt millaiseksi tämä vielä muodostuu. Mutta nurkkauksen pöytävalaisimeen olen kyllä tyytyväinen. Mitäs mieltä olette? Korkeutta tuolla on melkein 80cm. Valaisimesta on tulossa oma postaus, nimittäin se löytyi lähes omista nurkista, kun vain vähän silmäili ympärilleen.
Kesäisin meillä on ollut tapana käydä paikallisessa
kesätapahtumassa syömässä letut ja rapsuttamassa lampaita, ja tällä
kertaa mukaan tarttui jotain kotiin vietävääkin.
Tapahtumassa oli
myynnissä täällä lähellä valmistettuja sisustustekstiilejä, joista
päädyin ostamaan muutaman. Tyynyliinoissa oli vaikka mitä ihania
vaihtoehtoja joista nappasin mukaan tämän sinisen kelim-henkisen tyynyliinan. Sininen väri tuokin kivaa vaihtelua meidän neutraalien värien sekaan.
Pari päivää sitten olohuoneessa pyörähti huonekalut uusille paikoilleen ja uuden järjestyksen myötä tuli tarve pienelle pöydälle.
Pettämätön Tori.fi korjasi taas tämän puutteen ja nyt olohuoneessa on jo uusi pöytä paikoillaan. Rahapussikaan ei paljon keventynyt tästä 35 euron ostoksesta, hyvä löytö siis taas!
Pöytä on tuollainen 30-lukulainen, jonka pinnat ovat jo aika kuluneet. Muuten pöytä on oikein tukeva ja laatikot kulkevat hyvin, vaikka toisesta puuttuukin vedin.
Pöytätasolla oli joitain maaliroiskeita ja ostaessa ajattelin, että taidan maalata pöydän kalkkimaalilla. Kuvissa pöytä on vielä pesemätön ja nuo valkoiset maaliroiskeet kukkien alla näkyvissä.
Pöytätaso ja laatikon sisukset kaipasivat kunnon puhdistusta, joten pyyhin pinnat ja kuurasin laatikot laimealla mäntysuopavedellä. Pinnat puhdistuivat hienosti ja pöytä sai puhtaan tuoksun.
Mäntysuovantuoksu on muuten yksi lempituoksujani. Moni muukin varmasti yhdistää tuon tuoksun puhtaisiin mattoihin ja kesään. Tämän mielikuvan takia lurautan mäntysuopaa pesuvesiin pitkin vuotta, jolloin siivoukset sujuvat sutjakasti kun ajatukset ovat kesässä.
Pöydän perusteellisen puhdistuksen jälkeen kokeilin varovasti hienolla hiekkapaperilla
lähtisikö maaliroiskeet irti. Pöytätason pinta on paikoin kulunut puulle asti ja maaliroiskeet sainkin rapsittua irti ilman, että
pöytätason ilme muuttui merkittävästi.
Puhdas pöytä on nyt nostettu paikoilleen, johon se sopikin kuin nakutettu. Katselen pöytää nyt toistaiseksi tuollaisenaan, mutta jos olohuone alkaa tuntumaan liian tummalle niin harkitaan sitten sitä kalkkimaalia.
Ja olohuoneesta on tulossa kuvia kunhan saan muut tavarat vielä paikoilleen. Lamppu ja kehys ostoksille tästä pitäisi siis lähteä!
Hei!
~ Christina
Blogin pitäminen on ollut ihanampaa kuin kuvittelin ja antanut minulle enemmän kuin osasin toivoa. Viime vuosiin on mahtunut turhan paljon murhetta ja muutosta, jotka yhdistettynä pikkulapsiaikaan ja kodin keskeneräisyyteen, ovat venyttäneet omaa jaksamista äärimmilleen. Toisinaan mielessä on käynyt, että onko tämä jatkuva paikkojen kunnostaminen kaiken tämän arvoista.
Kuusi vuotta kestänyt "kuherruskuukausi" talon kanssa tuli päätökseen viime kesänä ja hetken ihan tosissani mietin, että nyt tämä loppuu. Yksinkertaisesti tuntui, että talo vei enemmän kuin mitä antoi.
Mutta sitten, ostin järjestelmäkameran ja yhtäkkiä linssin läpi katsottuna talo alkoikin taas näyttämään parhaita puoliaan. Keskeneräisyyden sai rajattua kuvien ulkopuolelle ja alkuperäinen visio siitä mitä tästä talosta ja paikasta saisi tehtyä alkoi palautumaan mieleeni. Toisinaan myös keskeneräisyys muuttui kameran kautta kauneudeksi.
Seuraavaksi tuli syksy ja uskalsin ruveta keräämään näitä hetkiä myös tänne blogiin. Ja hyvä niin, blogista on nimittäin muodostunut ihana harrastus, joka on tuonut määränpään taas näkyviin. Sanotaan, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka, mutta ilman määränpäätä ei ole matkalla minnekään. Ja määränpään näkeminen on saanut minut jälleen nauttimaan matkasta tässä paikassa, ylä- ja alamäkineen.
Vaikka syksyllä tämän
blogin itseäni varten aloitin, niin on ollut kiva huomata, että tänne on
eksynyt tasaisesti lukijoita (siis muitakin kuin äiti ♡). Kotiin ja
remonttiin liittyviä postausaiheita on jo monia mielessä, ja varmasti
näin lomalla niitä ehdinkin toteuttamaan. Joten ihanaa kun Hiirkosken
tapahtumat ja kotimme ovat teitä lukijoita kiinnostaneet, ja tulkaahan
toistekin!
~ Christina
p.s. ja näillä kumisaappailla on nimenomaan kuljettu sitä työntäyteistä matkaa, joten kumisaappaat nro.6 ovat jo ostoslistalla
Meillä on nähty saukkoa, kettua, supikoiraa, pieniä ja isoja lintuja kuten harmaahaikaroita ja haukkoja, valkohäntäpeuraa, ja vaikka mitä muuta.
Ja sitten on nämä joita ei ole nähty, mutta muuten tiedetään pihassa käyneen. Kuten ilvekset joiden tassun jälkiä on nähty monena talvena. Ja eräänä talviyönä on kuunneltu kuinka ilves talon nurkalta huuteli vastarannalle toiselle ilvekselle. Seuraavana talvena joen varressa kulki useammat ilveksen jäljet joista kahdet olivat pennun jäljet, joten olivat huhuilijat tainneet toisensa löytää.
Joka kerta tällaiselle entiselle kaupunkilaiselle jonkin talitinttiä erikoisemman eläimen näkeminen tai kuuleminen on todella sykähdyttävää. Ja nyt viimeisin lisäys tähän luontokappaleiden listaan on mehiläiset.
Toissa viikonloppuna kesken pihahommien mies huomasi pajukossa jonkin mustan möykyn. Lähempi tarkastelu osoitti sen
olevan mehiläisparvi. Ei muuta kuin soitto lähimmälle
mehiläistarhaajalle, ja parin tunnin päästä pihaan asteli mies
valkoisissa haalareissa ja verkkohattu kainalossa.
Häneltä saimme kuulla, että karkulaisparvet ovat yleisiä näin kesäisin. Mehiläiset eivät Suomessa elä luonnonvaraisena ja parvet ovat aina karanneet mehiläistarhalta. Kooltaan tuo meidän
pihaan lehahtanut parvi ei kuulemma ollut kovin iso, vain noin
tuhatkunta mehiläistä. Isoimmissa karkulaisparvissa kun saattaa olla 50
000 - 80 000 mehiläistä, huh!
Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä, eli pesästä lähtee vanha kuningatar työläistensä kanssa
etsimään uutta pesäpaikkaa. Jos pihaan sattuu tällainen karkulaisparvi
lehahtamaan, niin kovin kauaa ei asiaa kannata ihmetellä.
Mehiläiset kun etsivät ahkerasti uutta pesäpaikkaa ja savupiippu on
tähän hyvin otollinen paikka. Ja savupiipusta mehiläisten häätäminen ei
sitten olekaan kovin helppo juttu.
Me olimme onneksi riittävän
nopeita, ja nyt mehiläisparvi odottelee uudessa pesässään siirtoa
muualle. Miehen kanssa hetken kyllä mietimme, että mitä jos
pitäisimmekin pesän, mutta ei taida tästä arjen ja remontin
pyörityksestä enää löytyä mehiläispesän kokoista aukkoa, vaikka
ajatuksena olikin aika mielenkiintoinen. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa...
Vaikka emme näitä
pörriäisiä nyt pidäkään, niin vanhan uskomuksen mukaan pihaan lehahtanut
mehiläisparvi tuo talolle onnea, joten kiva kun kävivät pyörähtämässä!
Ja hei, jos kiinnostaa nähdä parven surinaa, niin käykää kurkkaamassa instagramin puolelta!
Haussa oli vaalea kuviollinen tapetti, jonka kuvio ei saisi olla liian symmetrinen. Lastenhuoneen katto kun on hieman vino ja tasaiset kuviorivit tapetissa toisivat nuo vanhalle talolle ominaiset vinkuruudet turhan selvästi näkyviin. Lastenhuoneen tulevat asukit ovat molemmat poikia, joten tapetti ei myöskään saisi olla liian söpö, mutta toisaalta 2- ja 4-vuotiaalle sopii vielä lapsenmieliset kuviot.
Näihin kriteereihin sopivaa tapettia ei ollut helppo löytää. Ihania lastentapetteja on vaikka kuinka, mutta monesti vaihtoehdot kaatuivat liian tyttömäisiin kuvioihin ja sävyihin tai sitten kuvio oli liian symmetrinen tai voimakkaan värinen.
Ahkeran googlailun ansiosta lopulta vastaan tuli toiveet täyttävä vaihtoehto. Tämä vaihtoehto oli itseasiassa ollut jo ensimmäisenä harkinnassa, mutta tuolloin tapetin sininen väritys tuntui liian hallitsevalta. Etsintä kun jatkui niin lopulta tämä ensimmäinen vaihtoehto tuli taas vastaan, mutta tällä kertaa harmaana. Jotenkin tuo harmaa väritys oli vain jäänyt minulta aiemmin huomaamatta.
Ja tässä se on - Majvillan Drakhimlen-tapetti harmaan sävyisenä.
Tapetin valkoinen kuvio harmaalla pohjalla on hyvin neutraali, mutta koska kuviointi on kohtalaisen isoa erottuu se pohjasta juuri sopivasti. Ja kuten arvata saattaa, upposi tapetin kuvio myös pojille hyvin - linnoja ja tultasyökseviä lohikäärmeitä, vau!
Näin lattiatasossa kuvattuna näyttää tapetti lattian kanssa turhan samansävyiseltä, mutta seinälle nostettaessa tapetin sävy hieman tummuu, jolloin sävyihin tulee sopivasti eroa. Ja jalkalistat tulevat olemaan valkoiset, joka osaltaan katkaisee harmaan sävyt toisistaan.
Tapetti on tulossa kuvissa näkyville kahdelle lautaseinälle. Laudan päälle asennetaan ensin ohut levy, jotta saadaan tapetin alle tasainen pinta.
Näihin kriteereihin sopivaa tapettia ei ollut helppo löytää. Ihania lastentapetteja on vaikka kuinka, mutta monesti vaihtoehdot kaatuivat liian tyttömäisiin kuvioihin ja sävyihin tai sitten kuvio oli liian symmetrinen tai voimakkaan värinen.
Ahkeran googlailun ansiosta lopulta vastaan tuli toiveet täyttävä vaihtoehto. Tämä vaihtoehto oli itseasiassa ollut jo ensimmäisenä harkinnassa, mutta tuolloin tapetin sininen väritys tuntui liian hallitsevalta. Etsintä kun jatkui niin lopulta tämä ensimmäinen vaihtoehto tuli taas vastaan, mutta tällä kertaa harmaana. Jotenkin tuo harmaa väritys oli vain jäänyt minulta aiemmin huomaamatta.
Ja tässä se on - Majvillan Drakhimlen-tapetti harmaan sävyisenä.
Tapetin valkoinen kuvio harmaalla pohjalla on hyvin neutraali, mutta koska kuviointi on kohtalaisen isoa erottuu se pohjasta juuri sopivasti. Ja kuten arvata saattaa, upposi tapetin kuvio myös pojille hyvin - linnoja ja tultasyökseviä lohikäärmeitä, vau!
Näin lattiatasossa kuvattuna näyttää tapetti lattian kanssa turhan samansävyiseltä, mutta seinälle nostettaessa tapetin sävy hieman tummuu, jolloin sävyihin tulee sopivasti eroa. Ja jalkalistat tulevat olemaan valkoiset, joka osaltaan katkaisee harmaan sävyt toisistaan.
Saa nähdä vaikka saataisiin levyt seinään jo tänä viikonloppuna,
nimittäin meillä alkoi miehen kanssa kesäloma.
Tämä onkin minulle
virallinen kesäloma pitkään aikaan. Edeltävä kun on ollut ennen lapsia, viisi vuotta sitten.
Pyykkipäivänä heitin puhtaat pellavalakanat pikkuhuoneen sängylle
odottamaan yläkertaan siirtämistä.
Tämä vierashuoneen sänky on yleensä pedattu päiväpeitoin ja vaihteeksi sänky näytti aika kivalle näin rennosti pedattuna.
Rakastan pellavalakanoita ja ylipäätänsä pellavaa kodintekstiileissä.
Kesäisin pellavat saavat kuivua ulkona tuulessa ihan vain niihin tarttuvan tuoksun vuoksi, mutta muina aikoina ne kulkevat kuivurin kautta. Kuivausrumpu kun antaa pellavalle ihanan kuohkean tunnun ja pehmeän ryppyisen ilmeen.
Meillä on käytössä neljä settiä pellavalakanoita ja täytyy myöntää, että vieläkin himoitsisin lisää. Onneksi säilytystilan puute vähän toppuuttelee tätä himoa.
Kodintekstiileissä pellava on heikko kohtani ja hyvän alennuksen tullessa vastaan kotiin mahtuu aina yksi tyynyliina tai keittiöpyyhe lisää. Ja tämän kertaisen pyykkipäivän jäljiltä saattaapi olla, että puuvillaiset vieraslakanat vaihtuvat pikkuhiljaa pellavaisiin, kunhan vain vastaan tulee ohittamattoman hyvä tarjous.
Tekstiilien lisäksi pikkuhuoneessa on vaihtunut järjestyskin sitten viime näkemän. Vaihdoin sängyn toiselle seinustalle ja pikkupöytä mahtui sopivasti kapeamman ikkunan eteen.
En voi olla mainitsematta vielä juhannusruusuja, jotka kukkivat aivan valtoimenaan. Aiempina vuosina en ole raaskinut napata kuin pienen oksan, mutta tänä vuonna ruusuja riittää useaan maljakkoon. Ja en heti keksi kesäisempää tuoksua kuin tällä hetkellä pikkuhuoneessa leijuva puhtaan pyykin ja ruusun tuoksu.
Tämä vierashuoneen sänky on yleensä pedattu päiväpeitoin ja vaihteeksi sänky näytti aika kivalle näin rennosti pedattuna.
Rakastan pellavalakanoita ja ylipäätänsä pellavaa kodintekstiileissä.
Kesäisin pellavat saavat kuivua ulkona tuulessa ihan vain niihin tarttuvan tuoksun vuoksi, mutta muina aikoina ne kulkevat kuivurin kautta. Kuivausrumpu kun antaa pellavalle ihanan kuohkean tunnun ja pehmeän ryppyisen ilmeen.
Meillä on käytössä neljä settiä pellavalakanoita ja täytyy myöntää, että vieläkin himoitsisin lisää. Onneksi säilytystilan puute vähän toppuuttelee tätä himoa.
Kodintekstiileissä pellava on heikko kohtani ja hyvän alennuksen tullessa vastaan kotiin mahtuu aina yksi tyynyliina tai keittiöpyyhe lisää. Ja tämän kertaisen pyykkipäivän jäljiltä saattaapi olla, että puuvillaiset vieraslakanat vaihtuvat pikkuhiljaa pellavaisiin, kunhan vain vastaan tulee ohittamattoman hyvä tarjous.
Tekstiilien lisäksi pikkuhuoneessa on vaihtunut järjestyskin sitten viime näkemän. Vaihdoin sängyn toiselle seinustalle ja pikkupöytä mahtui sopivasti kapeamman ikkunan eteen.
En voi olla mainitsematta vielä juhannusruusuja, jotka kukkivat aivan valtoimenaan. Aiempina vuosina en ole raaskinut napata kuin pienen oksan, mutta tänä vuonna ruusuja riittää useaan maljakkoon. Ja en heti keksi kesäisempää tuoksua kuin tällä hetkellä pikkuhuoneessa leijuva puhtaan pyykin ja ruusun tuoksu.
Nautitaan kesän tuoksuista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons