Eilen illalla viileni jo sen verran, että pihalle mentäessä piti käsivarsien peitoksi vetäistä jotain pitkähihaista. Gudrun Sjödenin "taiteilijatakki" odottelikin sopivasti eteisen tuolin kulmalla. 

Pitkähihaisen kaveriksi en vielä suostu pukemaan pitkiä housuja, joten pohjoistuuli saa puhaltaa, mutta minä en vielä tällä viimeisellä lomaviikolla meinaa luopua farkkushortseistani.

Loma tosiaan lähenee loppuaan, ja miten erilainen kesä tämä on ollutkaan. Nimittäin tämä kesä oli ensimmäinen, kun meillä ei ollut mitään isompaa remonttiprojektia menossa. Voisi sanoa, että kesä onkin mennyt suurimmaksi osaksi laiskotellessa.
Muutamia sisustusprojekteja olen aloitellut, mutta tänä kesänä on kaikki tuntunut jäävän kesken. Ajattelin kuitenkin antaa itselleni synnin päästön tämän haahuilun suhteen. Aikataulutetun kevään jälkeen taisin juuri kaivata tätä päivien eteenpäin lillumista vailla selkeää päämäärää. Suorittaja luonteen takaraivossa tietysti kolkuttaa, että jotain konkreettista ja jopa valmistakin olisi pitänyt saada aikaan, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Eikös niin!

Keväällä latasin toiveita tämän vuotiseen pihan uudistukseen, mutta joudun myöntämään, että ei sekään harppauksin edistynyt. Tai olenhan raivannut ja kaivanut pienen rivitalopihan verran kukkapenkkejä, mutta tässä meidän hehtaarin viidakossa se ei vielä kovin näkyvää muutosta tee. Tsemppaan kuitenkin itseäni, että tässä on vielä vähintään pari kuukautta hyvää aikaa tehdä pihatöitä. Ja syksyllä pihalla on huomattavasti mukavampi puuhastella ilman ympärillä pörräävää ötökkäparvea. Minun lempipuutarhaohjelmakin, Puutarhakausi, palasi ruutuun uusilla jaksoilla, joten eiköhän puutarhainnostus ole kohta ylitsepursuava ja lapioon on taas tartuttava.

Ja vaikka nokkosta ja vuohenputkea puskee lähes jokanurkalla, niin löytyy niiden välistä joitain sitkeitä perennojakin. Isotähtiputki kurottelee varsiaan vähän siellä ja täällä, ja niitä riittääkin napsittavaksi maljakkoon asti. Olen aina tykännyt tästä valkoisesta herkästä kukasta, joka illan hämyssä tuntuu tuikkivan valkoista valoa.
Harmiksi isotähtiputkella on vain hyvin voimakas tuoksu, joka sisälle tuotaessa muuttuu jopa epämiellyttäväksi. Mutta ulkoterassin pöydälle näistä saa oikein mainion kimpun!

Täällä ollaan ihan lomamoodissa! 

Parvekkeella tarkenee vihdoin ilman villasukkia ja pitkähihaista, joten mikäs sen mukavampaa kuin herkutella myöhäinen aamupala jokinäkymän äärellä.

Nyt lomalla on tullut tehtyä ihania sisustuslöytöjä hyvinkin edullisesti. 

Jyskin alennusmyynneistä löysin tuon ihanan pienen bambupöydän, jota näin aurinkoisina päivinä uskallan pitää tässä katoksettomalla parvekkeella. Ja sateisten päivien varalle (onneksi niitä ei ole vielä luvassa) sille on jo varapaikka katsottuna vierashuoneesta.

Toinen hykerryttävän ihana löytö on ollut aamupalakattauksen astiat. Ne löysin Porvoon Hong Kongista ja hintaa per astia ei ollut kuin muutama euro. Tuo beigen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä oli niin herkullinen, että oli pakko napata ne mukaan. Vähän mieleen jäi vielä kaivelemaan harmaan sävyiset ruokalautaset, jotka sopisivat tähän settiin myös ihanasti. Ehkä seuraavalla kauppareissulla...

Pihalla marjasato on alkanut kypsymään, ja ensimmäisiä puna- ja mustaviinimarjoja on jo päästy herkuttelemaan. Tykkään ripotella kirpeitä punaviinimarjoja näin jogurtin tai vaikka puuronkin päälle.  On kyllä niin luksusta, että  tuoreet aamupalamarjat voi hakea omasta pihasta!

Ensimmäinen viikko kesälomaa on vierähtänyt ja huomaan, että loma on tullut tarpeeseen. 

Kaipasin kunnollista breikkiä sosiaalisuudesta ja parit ensimmäiset päivät olisinkin voinut olla vain  hiljaa omissa oloissani. Tämä yhtälö ei nyt oikein onnistu lasten kanssa, mutta muun sosiaalisen toiminnan laitoin vähän vahingossakin paussille.
Näin viikon jälkeen perinteinen kesälomallelähtöelohiiri on hävinnyt silmästä ja olo on hieman virkeämpi. Mielen keventymisen huomaa myös siitä, kun sisustusideoita alkaa taas (miehen riesaksi) ilmaantumaan. Joitain niistä olen jo ehtinyt toteuttamaankin ja kunhan tästä taas virkistyn sen verran, että jaksan tarttua kameraan, niin blogissakin niitä alkaa näkymään. Viimeisin Tori-löytö nimittäin kannettiin tänään terassille!

Vielä ei ole oikein sen ihmeempää kerrottavaa, mutta halusin jakaa pionien kauneutta. Tämän pionikimpun kävin hakemassa parhaimpaan pioniaikaan tummien pilvien kerääntyessä taivaalle. En halunnut jättää näitä kaunokaisia rankkasateen runneltavaksi, ja melkein viikon verran ne jaksoivat sulostuttaa tuossa kaapin kulmalla. Ja kun pihalla kasvaa pioneja monessa värissä ja muodossa, niin kimpusta tuli aika komea!

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa, ja blogi on joutunut jäämään taka-alalle tämän viimeisen viikon kiireiden takia. Ne pienet hetket mitä kotona on tullut pyörähdettyä olen edistänyt terassiprojektia. 

Viime vuonna lähdin kesälomille puutarhakaupan kautta ja huomenna ajatuksena olisi kurvata kotimatkalla Ikeaan. Ainakin parvekkeelle tarvittaisiin korituolit, ja terassille sisustusjuttuja ja ehkäpä jotain kalustettakin. Saa nähdä löydänkö itseni taas kerran pelaamasta huonekalu- ja pahvilaatikko-tetristä auton peräkontissa! 

Kesäkuinen näkymä Hiirkoskelle ei paljon eroa toukokuusta. Vihreys on muutaman asteen tummempaa ja koskessa kivet ovat tulleet paremmin näkyviin veden painuessa matalammalle. Ja tuolta kiviltä löytyykin tämän kertaisten kuvien syy. 

Jos zoomailette tuonne kosken kiville voitte nähdä harmaahaikaran siellä heiluttelevan siipiään.  Kameran zoomi, ja käsivaralla otettu kuva, ei oikein jaksa tarkentaa täältä talolta asti tuonne joelle, mutta kelpaavat nämä hieman utuisetkin kuvat todistusaineistoksi.

Muutaman sinkkuvuoden (tai arkajalkapuolison) jälkeen joella käy taas kalastamassa haikarapariskunta. Uskoisin, että pariskunta on rakentanut pesänsä tuonne vastarannan metsään. Harvemmin he näyttäytyvät yhtä aikaa, ja tämä kuvissa näkyvä puolisko tuntuisi olevan ennemminkin se joka tuo ruoan pöytään. Loppukesästä sitten jännäilläänkin, että ilmestyykö joelle myös poikanen, kuten viime vuonna kävi. Mikään haikara-asiantuntija en tietysti ole, mutta minusta kolme haikaraa samalla kertaa kielisi kyllä kovasti poikasesta. 

Haipakan kevään ja alkukesän jälkeen keälomille olisi ainakin suunnitelmissa rauhoittumista ja pysähtyneitä hetkiä.  Meinaan istua parvekkeella uudessa korituolissa teekuppi kädessä ja katsella haikaran kalastustanssia. Kunhan vielä ne lämpimät kelit palaisivat, nimittäin tähän suunnitelmaan ei kuulunut kevytuntsikka ;)

Blogi ei jää kesälomalla, 

mutta päivittyy suunnitellun epäsäännöllisesti! 

Joten tavataan taas kun sen aika on!

*

Joko seuraat Hiirkoskea Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa?