Täytin tässä taannoin vuosia, ja sain mieheltä kimpun ruusuja. Mies tuntuu onnistuvan aina kukkavalinnoissaan, ja nämä tämän vuotiset herkät kaunokaiset halusin tallettaa kuviin asti.

Siirsin pöydällä notkuneet lehtipinot ja lasten piirrustustavarat takaisin omille paikoilleen, ja levitin pöydälle pellavaliinan. Yllätin itseni nappaamalla kaapista mukaan myös punaiset kaitaliinat, joiden rimpsut pörhistelivät hyllyllä kutsuvasti.

Huomaan, että taas taitaa olla se aika käsillä, kun punainen väri palailee tauoltaan. Se alkoi viime kuussa punaisesta huulipunasta, ja hetken päästä postipaketin sisältä kuoriutui uusi punainen villaneule. Tänään käsivarrella keikkui punainen laukku ja viikonloppuna nuo kaitaliinat hiipivät pöydälle. Jep, ei sitä käy kieltäminen, joulua kohti mennään värien muodossa ja ehkä jo vähän ajatuksissakin.

Tämän päivän kuvat ovat vanhat, mutta juttu uusi. Tänään kerron miten naamioin keittiön kylmäkalusteet sisustukseen sopivaksi.

Meillä on erillinen jääkaappi ja pakastin, jotka seisovat tuvan nurkassa. Alkuperäisen jääkaappipakastin yhdistelmän päivittäminen tuli eteen muutama vuosi sitten syömäkunnan kasvaessa. Tuolloin pyöriteltiin integroitaviakin vaihtoehtoja, mutta tarjonta oli sen verran suppeaa, että lopulta päädyimme laadukkaisiin vaihtoehtoihin ilman integrointi ominaisuutta.
Aikani kuitenkin katseltuani kiiltävää metallinhohtoa keittiön nurkassa aloin harkitsemaan ovien maalausta. Kalkkimaali kävi tuolloin mielessä, mutta siirsin aina projektin aloitusta, kunnes sain uuden idean. Mitä jos oviin laittaisikin tapetin! Hyväksytin ajatuksen vielä miehellä ja kurvasin tapettikauppaan. Vanhassa Porvoossa on pieni tapetti liike, josta kävin kyselemässä poistuvia tapettirullia. Omistaja kanteli minulle takahuoneesta rullia näytille ja lopulta löytyi täydellinen vaihtoehto; Boråstapeter:n Helena. Rulla oli poistuvaa väriä, joten sain sen mukaani mukavaan hintaan.

Seuraavaksi piti miettiä millä liimalla tapetin saisi pysymään metallipinnassa kiinni. Tapettiliima ei metalliin käynyt, joten mies etsi rautakaupan valikoimasta järeämpää tököttiä. Tämä vaihtoehto lupasi tarttua muun muassa tekstiiliin ja metalliin, joten sillä uskalsin lähteä kokeilemaan. Suoritin kuitenkin koeliimauksen ensin pellin palaseen, jolla varmistin ettei liima tule tapetista läpi.

Ja sitten sovittelemaan tapettia paikoilleen. Tapetti oli 53cm leveää, joten oven reunoille jäi vaaleat reunukset. Tämä oli lopulta ihan hyväkin, ettei tarvinnut kahvan kohtaa ruveta leikkailemaan tapettiin.
Mallailin tapetin ensin paikoilleen jääkaappimagneettien avulla, ja kun tapetti oli symmetrisesti ja suorassa niin kiinnitin sen reunoista muutamilla washiteippi pätkillä. Washiteippi oli siitä hyvä, että se on helposti irtoava eikä jätä jälkiä tapettiin eikä muille pinnoille. Teippasin vielä reunoihin ylhäältä alas apuviivat liiman levittämistä varten.

Ja sitten liimaamaan. Apuna minulla oli pieni laadukas pensseli. Laadukas siksi ettei tarvinnut pelätä pensselistä irtoavia karvoja, ja koska sivujen rajaukset on tarkkaa puuhaa niin pensselin piti olla riittävän jämäkkä. Hetken aikaa keräsin kyllä rohkeutta vetää ensimmäisen kirkuvan keltaisen liimajuovan tuohon valkoiseen oveen... Aloitin liimaamisen ylhäältä päin ja koko oven kävin läpi 4-5:ssä osiossa. Jääkaappimagneetit olivat tässä hyviä apuvälineitä kun rullan loppuosa piti saada pysymään ylhäällä liiman tieltä pois. Liiman levitin koko alueelle ja reunat rajasin teippimerkkien mukaan. Patalappu toimi apuna tapettia rullatessa takaisin liiman päälle. Tästä tuli oikeastaan mieleen kirjojen päällystäminen. Seuraavana päivänä tasasin vielä tapettiveitsellä ylä- ja alareunasta ylimääräiset tapetit pois. Valmis!

Omasta mielestä tapetti pehmensi tuota nurkkaa kivasti. Tapetin pinnassa on pieni tekstuuri joka saa tapetin näyttämään lähes kankaalta. Pinta kestää myös pientä pyyhkimistä, joten mahdolliset tahrat saa tuoreeltaan pyyhkäistyä pois. Tämä onkin varmasti välttämätön ominaisuus jos tällaiseen hommaan päättää ryhtyä. Ja kivaa tässä lopputuloksessa on myös, että jääkaappimagneetit pysyvät kiinni ihan samalla tavalla kuin ennenkin, joten lasten vaihtuvasta taidenäyttelystä ei ole tarvinnut luopua äidin hupsutusten takia ;)

Syysloma mennä huristeli, ja nyt on jo maanantai valmistelut menossa.

Blogissa ei tänään oikeastaan mitään ihmeempää, vaan toivottelen viikonalkuja näillä kuvilla olohuoneesta. Kuvat sain napattua viikolla, kun mies kävi poikien kanssa riehumassa Parkour-radalla. Minä sain sillä aikaa oman pienen hetken sisustuslehden parissa. Kynttilätkin sytytin omaksi iloksi, kun en muuten lasten hereillä ollessa niitä tuossa uskalla polttaa.

Olohuoneen nurkasta tuli kivan runsas, kun Plantagenista ostin uuden viherkasvin ja lyhdyn. Mutta nähtäväksi jää miten tuo kasvi tulee tuossa varjoisassa nurkassa viihtymään, vai pitääkö siirtää muualle.

Jokos teillä on syysistutukset tehty? Olin ajatellut tänään istuttaa kanervat ruukkuihin, mutta tälle iltapäivälle lykkäsikin vesisateen, joten homma jäi ajatuksen tasolle.

Tänään keli on tosiaan ollut kaukana kuvissa näkyvästä viikonlopun auringonpaisteesta, joten täytyi istutuspuuhat siirtää suosiolla huomiselle. Mutta kaupoilla pyörähtämistä ei sade kuitenkaan estänyt. Useammassa kaupassa oli kukkasipulit tarjouksessa, joten istutettavaa kertyi lisää. Innostun aina kukkasipuleiden kanssa ja lopulta mukaan taisi lähteä suurin piirtein sata sipulia. Näiden lisäksi varastossa odottaa keväällä talteen otetut narsissit ja helmililjat, joten onhan tuossa ihan kivasti maahan tökittävää. Mutta sipulien istutuksen kanssa pitää kuitenkin vielä odotella säiden viilentymistä.

Viikonloppuna mies teki betonivalutöitä, ja pyöräytti siinä samalla minullekin pienen betonisatsin. Kokeilin tehdä betonikurpitsoja jotka ovat nyt kuivumassa. Jos kurpitsat vaan onnistuvat niin tarkoitus on asetella niitä etuoven portaille lyhtyjen ja kanervien kanssa. Katsotaan miten käy!

Lastenhuoneen siistinä pitäminen saattaa monessa kodissa olla ongelmallista. Valehtelematta voin kuitenkin väittää, että meillä kodin siistein huone on nimenomaan lastenhuone. Tähän on päästy riittävällä säilytystilalla ja sillä ettei ihan kaikki lelut ole saatavilla ilman aikuisten apua.

Kirjahylly oli alunperin se perinteinen jo kellastunut mäntyhylly, joita tulee vastaan nettikirppareilla. Me olimme aikoinaan saaneet hyllyn ilmaiseksi ja se odotteli vajassa parempaa käyttötarkoitusta. Kaapin ovet ostettiin miehen töistä eikä niihin kovin montaa euroa mennyt. Tämä hylly sopisikin aika hyvin LÖYTÖJÄ osioon.

Hyllyn olen kokonaisuudessaan maalannut Helmi-kalustemaalilla ja alle on sudittu pohjamaali. Kirjahyllyn rungon jätin hiomatta, mutta hyllyt on hiottu kevyesti, jotta lakkapintaan on saatu parempi tartuntapohja.
Kaapin ovet ovat neliön malliset kehysovet. Näin jo heti mielessäni kunka hauskasti ne toimisivat pieninä liitutauluina. Mustat neliöt ovissa on siis maalattu ensin magneettimaalilla ja päällimmäinen pinta on liitutaulumaalia. Mustan liitutaulumaalin sekaan sekoitin hitusen valkoista kalkkimaalia, jotta sain pinnasta jo valmiiksi hieman harmahtavan. Tämähän olisi varmasti onnistunut myös hieromalla liitua valmiiseen pintaan, mutta kokeilin nyt tällaista ratkaisua, joka toimikin toivotulla tavalla.
Ovien puisten nuppien tilalle solmin hamppunarusta uudet vetimet.

Kirjahyllyssä kaikki lelut eivät tosiaan ole lasten saatavilla, vaan ylempien laatikoiden alas saamiseen tarvitaan aikuisten apua. Tämä auttaa järjestyksen ylläpitämisessä, kun lapset ovat oppineet, että edeltävä leikki siivotaan pois ennen kuin uusi laatikko nostetaan alas. Isoveli yltää jo kolmannelle hyllylle, mutta siltä varalta jos vaikka jokin pikku apina päättäisi lähteä havittelemaan ylähyllyjen aarteita, on kirjahylly pultattu kunnolla seinään kiinni  :D

Tänään kuvia lasten valtakunnasta, josta ei aiemmin ole blogissa näkynyt kuin pala tapettia. Syy tähän näkymättömyyteen on yksinkertaisesti ollut se, että tämäkin huone on pitkään ollut keskeneräinen.

Kesällä remontoimme ala- ja yläkerran välisen portaikon sekä yläkerrassa portaikon ympäristön, joka on osana lastenhuonetta. Remontin aikana yläkertaan ei ollut menemistä kuin yöunien verran ja pojat nukkuivat meidän huoneessa, kun lastenhuoneen nukkuma-alue toimi listojen maalausasemana.

Poikien siirtyminen lopulta omaan huoneeseen sujui ongelmitta, ja ensimmäisen yön jälkeen ovat nukkuneet yöt heräämättä. Etukäteen kuitenkin mietin miten lastenhuoneesta saataisiin sellainen jossa nukahtaminen tuntuisi mukavalta tai yöllä herätessä olo olisi turvallinen vaikkei äiti enää ihan vieressä olisikaan.

Poikien sängyt on sijoitettu huoneen matalaan osaan, jolloin vino katto sängyn kaiteen kanssa tekee sängystä pesämäisen. Sänkyjen päätyyn matalalle takaseinälle on rakennettu pitkä laatikosto jonka päälle pojat joka ilta järjestävät unilelut vartiomaan nukkujaa.
Unilelujen lisäksi pojille on ehdottoman tärkeää univalot, joita olen ripotellut useampaan kohtaan lastenhuoneessa. Erityisesti Pikkuveljelle valojen sytyttämisestä on muodostunut iltariitti ja tärkeää on saada pupu kurkkimaan tiipiistä. Nukkumaan mentäessä meillä sitten palaakin useampi univalo, joista sammuttelen osan poikien nukahdettua.


Normaalina iltana viemme miehen kanssa pojat nukkumaan ja toinen meistä jää sänkyjen viereen istumaan ja odottamaan poikien nukahtamista. Viime vuosiin on mahtunut monen tunnin nukutusrumbia, joten nykyään tämä vartissa kuuluva tasainen tuhina on muuttunut itsellekin aika kivaksi iltarutiiniksi ja rauhoittumishetkeksi. Meillä on oma mukava istumapaikka ja iltasadun lukemisen jälkeen itselläni aika kuluu sujuvasti Instagramia selaillessa. Ja niinkin hullun ajatuksen sain, että vuosien jälkeen kerrankin olisi aika ja paikka keskittyä oman kirjan lukemiseen, kun pienet lukuvalotkin ovat jo valmiina.

Kun ulkona ropisee sade ja ilta on muutenkin syksyisen pimeä, kaivataan jotain piristystä. Silloin ainakin meillä toimii leipomukset.

Viimeaikoina leipomiseen on ollut enää pieniä hetkiä käytettäväksi, joten resepteiltä vaaditaan nopeutta. Tässä yksi sellainen.