Viime viikolla piipahdin Liettuassa työmatkalla, jossa kevät oli jo paljon pidemmällä kuin meillä. Siellä kirsikkapuut aloittivat kukintaa ja ilma oli mukavan lämmin. Aurinkoinen fiilis seurasi mukana kotiin asti vaikka täällä meillä ei kevään kanssa ollakaan vielä yhtä pitkällä. 

Kotona odotti onneksi jo lumeton piha, mutta fiilikset vaihtelee kyllä innostuksen ja kauhistuksen välillä, kun lumen alta paljastui tuo työmaa koko komeudessaan, jaiks! Onneksi pihasuunnitelmat on jo kohtalaisen selvillä ja nyt pitäisi vaan päästä toteutuksen kanssa vauhtiin.

Kodin sisäpuoli kuitenkin etenee ja lähes viikottain jokin nurkka valmistuu ja tavarat löytävät paikkansa. Kesällä on tulossa yksi ihan mieletön juttu liittyen meidän kotiin ja johon mennessä nurkat pitää saada kuntoon. Seuraavat pari kuukautta tuleekin olemaan ihan super kiireisiä!

Yksi uusista jutuista sisustuksessa on seinälle uiskennellut Arabian tarjoilulautanen. Ajatuksissa oli löytää tuohon seinälle jotain vanhaa keramiikkaa ja pyydykseen jäi sympaattinen posliinikala. Kala tarvitsi vielä sopivan koukun, joka löytyi Porvoon vanhasta rautakaupasta. Tästä taotusta koukusta ei kala karkaa! 

Ja pieni sokerikko lähti mukaan aiemmalla kirppisreissulla 3€:lla. Meillä ei palasokerille ole tarvetta, mutta pikkuherkuille tämä on juuri sopiva. Ja jos pikkusormet yrittävät herkuille ilman lupaa, niin kansi onneksi kilahtaa sen verran, että äiti ehtii ajoissa paikalle...

Voi miten ihanaa on kun kodin tunnelmassa alkaa palaset loksahtamaan paikoilleen!

Keittiön muurinurkasta on puuttunut jokin viimeinen silaus ja olen monet kerrat miettinyt miten nurkan kovat linjat saisi pehmennettyä. Ja lopulta ratkaisu löytyi aika yksinkertaisilla jutuilla, nimittäin kalkkimaalilla ja vanhoilla kynttilälampeteilla.

Muutama postaus taaksepäin kerroin, että olin maalannut keittiön seinät kalkkimaalilla. Alunperin olin tähän tarkoitukseen tilaamassa maalia, kunnes mieleen pälkähti, että voisin kokeilla sekoittaa jo olemassa olevista väreistä sopivan. Hyvä sävy löytyi sekoittamalla vaalean harmaata ja luonnonvalkoista Kalklitir maalia ja ohentamalla tätä reippaasti vedellä. Maali näytti kuravellille ja lapset olivat hetken ihmeissään kun äiti rupesi sotkemaan seiniä tällä liemellä.
Kalkkimaali on märkänä huomattavasti tummempaa kuin lopullinen väritys, joten kuivuttuaan tuo kuravelli muuttui kauniin vaalean harmaaksi tai olisiko greige tuolle sävylle oikea kuvaus.
Maalasin keittiön kaappien taustaseinät sekä puulieden takana olevan muuriseinän. Mies on rapannut muuriseinän, jonka pinta jätettiin tuolloin tarkoituksella hieman epätasaiseksi. Ja kalkkimaalin eläväinen väri tuo nyt ihanasti esiin nuo epätasaisuudet. Tykkään kovasti!

Kynttilälampetit olivat tarttuneet jo aiemmin mukaan kirppikseltä ja nyt ne sopivat tuohon muuriseinälle kuin nenä päähän. Tämä muurinurkka on hämärä kirkkaimpanakin kesäpäivänä, joten hyvin todennäköisesti tässä tulee poltettua kynttilöitä läpi vuoden. Ja parasta on, että omaan silmään tämä nurkka on nyt muutamaa pientä listaa vaille valmis, jes! Vihdoin aletaan olemaan talon kanssa voiton puolella!

Aurinko paistoi niin kauniisti viikonloppuna, että vaikkei flunssa ole vielä täysin selätetty, niin oli aivan pakko käydä pihalla vähän haravoimassa ja siistimässä marjapensaat. Ja onneksi menin, nimittäin jokavuotinen ystävämme harmaahaikara on nyt bongattu ensi kertaa tälle vuodelle.

Viime sunnuntaille oli suunnitelmissa sisustusjuttuja ja blogin päivitystä, mutta kaikki kivat jäivät toteuttamatta kun aamulla heräsin kuumeisena.

Pojilla on kiertänyt korva- ja silmätulehdusta joiden sijaan sain "onneksi" vain perus flunssan.

Meillä on nyt vuoden verran eletty päiväkotiarkea joka toi mukanaan runsaan sairastelun. Harva se viikko on joku kipeänä ja taudit tietysti kiertävät yksitellen koko perheen läpi. Neuvolassa vuosi sitten varoiteltiin, että monelle päiväkodin aloittavalle tällainen sairastelurumba on tuttua ja saattaa kestää vuodenkin ennen kuin pahin vaihe on käyty läpi. Olen edelleen sitä mieltä, että päiväkodin aloitus on ollut meidän pojille hyväksi ja aloitus osui molemmille oikeaan aikaan, mutta tämä sairastelu on ollut kyllä pitkä miinus.
Tietysti pelkkä sairastaminenkin on jo kurjaa, mutta samalla rikkoutuu viikkorytmi joka olisi tärkeää pitää kunnossa. Kun rikkonaisen viikon jälkeen menee aina oma aikansa, että lapset pääsevät taas mukaan normaali rytmiin. 

Pikkuveli on viime viikon sairastelun jäljiltä yrittänyt aamuisin taktiikkaa "Minä olen kipeä, kuka jää minun kanssa kotiin?". Yritys hyvä, mutta ei ole mennyt läpi ja tarhaan onkin sitten lähdetty kiukun kanssa. No onneksi kesä on tulossa ja tauditkin vähenee toivottavasti!

Sohvaa ja Netflixiä tuli kulutettua muutaman päivän ajan näissä näkymissä. Viimeksi mainitsin, että saimme miehen kanssa muutaman sisustusjutun valmiiksi ja yksi niistä on kuvien sohvapöytä. Toisessa postauksessa kerron lisää miten pöytä saatiin kasaan  0 eurolla varaston tavaroista.

Aurinkoista viikkoa ja pysykää terveinä!

5-vuotta sitten synnärille lähdettiin talvisissa maisemissa korkeiden kinosten keskeltä. Tuolloin esikoinen toi mukanaan kevään ja kotiin lähdettäessä saimme astua vanhemmuuden ensimmäiset askeleet auringon sulattamille kaduille.
Kuopus on myös kevään lapsi, joten talven väistyminen on saanut isomman merkityksen näiden pikku tyyppien ansiosta. Kevät on meille uuden alku, nimenomaan.

Ja viime viikonloppuna olikin aika juhlistaa näitä 3- ja 5-vuotiaita veljeksiä.
Kaksi niin eri luonteista vauhdikasta vesseliä. Pahimmat riitapukarit ja parhaimmat pelikaverit.  Olivat lahjoistaan niin vilpittömän onnellisia, että saatiin miehen kanssa pari päivää ihan tosissaan laiskotella kun pojat keskittyivät rakentamaan uusia legoja, leikkimään Star Wars ukoilla ja ilahduttivat meitä Ryhmä Hau-pianon sulosävelmillä.