Aurinkoista lauantaipäivää!

Tänään yläkerta kylpee niin upeassa auringonvalossa! Ja kun viime viikolla kurkattiin makuuhuoneen perimmäiseen nurkkaan, niin tällä viikolla näkymää sitten vastakkaiselta puolelta. 

Syksyllä valmistunut vintin remontti pakotti käymään läpi kaikki vintille hilloutuneet laatikot ja tavarat, ja samalla järjestysbuumi levisi myös vaatehuoneen puolelle. Lähes kaikki tavaranyssäkät ja vaatepinot on nyt saatu järjestettyä paikoilleen, joten kevään aikana jatketaan kesken jäänyttä "ennen ja jälkeen" postaussarjaa. Erityisesti vaatehuoneen aiempi ratkaisu on ollut hmm.. mielenkiintoinen ;)

Näytän myös miten meillä on järjestetty vaatesäilytys, joka vanhassa talossa on vaatinut hieman mielikuvitusta standardikokoisten kaappien ollessa poissuljettuja vinon ja matalan katon takia. 

Laatikoita läpikäydessä vastaan tuli monia muistoja ja aarteita, joista otin kauneimmat esille. 

Vanhat balettitossut ovat kulkeneet mukana yli 25 vuotta, enkä niistä luopuisi mistään hinnasta. Lapsena, 10 vuoden hujakoilla, kärkitossut sujahtivat jalkaan lähes päivittäin, ja lukemattomat pliét, relevét ja sautét ovat kuluttaneet pohjat ja kärjet lähes rikki. Balleriinan ura jäi saavuttamatta, mutta rakkaus lajiin muistuttaa tossujen muodossa. Laatikkoon jätin odottamaan vielä ne aikuiseen jalkaan sopivat kärkitossut - jospa sitä olisi pian taas aika palata tuon harrastuksen pariin.

Toinen vielä vanhempi ihanuus löytyi vaatehuoneen puolelta. Ensimmäinen pidempiaikainen työpaikkani on ollut morsiuspukuliikkeessä, josta lähtiessäni sain valita mukaani jonkin lahjan. Valinta ei ollut vaikea, koska olin ihastellut peilin kulmalla roikkunutta helmikirjailtua laukkua koko tuon 1,5 vuoden ajan. Laukku oli tullut liikkeen irtaimiston mukana omistajan vaihtuessa 80-luvulla. En voi uskoa, että kaikki nuo vuosikymmenet (laukku on siis varmaankin 70-luvulta), tuo kaunotar ei ole kenenkään morsiamen olkapäälle päässyt. Mutta vajaa kymmenen vuotta sitten se pääsi vihdoin täyttämään tehtävänsä - keikkuessaan olkapäälläni astellessamme Porvoon mukulakivillä vastavihittynä avioparina. 

Millaisia muistoja teillä on otettu sisustukseen mukaan? Vai ovatko ne piilotettuna varaston kätköihin?

Meillä odotellaan jalkapallomatsista palautuvaa esikoista kotiin, joten aika käydä laittamassa tortillat uuniin.
Poika oli kuulemma tehnyt hattutempun, joten nappikset tuntuvat sopivan hyvin tuon pojan jalkaan! :)


p.s. Suurin osa teistä ihanista lukijoista käy blogissa puhelimella, joten kevään aikana blogipohja tulee uudistumaan mobiiliystävällisemmäksi! Jaksakaa vielä hetki zoomailla ;) 

Muistatteko, kun pari viikkoa sitten kerroin hyllyprojektista puolipitoisten vaatteiden säilytystä varten?

Tuolloin hylly pyörähti lastenhuoneessa, mutta tarkoitus oli kuitenkin vielä kokeilla hyllyä meidän makuuhuoneeseen, johon se alunperin oli ajateltukin.

Meidän makuuhuoneessa on aina ollut hukkanurkka, johon en ole oikein keksinyt sopivaa käyttöä saati kalustetta. Tuosta verhon takaa on käynti "vintille" tai siis varastotilaan, jossa säilytetään kaikkea mahdollista työkaluista urheiluvälineisiin sekä monen monta laatikollista muistoja ja sisustustavaraa. Vintille viedään välillä isoakin tavaraa, joten kulkuväylä pitäisi pysyä kohtalaisen hyvin auki tai se pitäisi olla helposti avattavissa.

Vähän pelkäsin, että tämä hylly tukkisi kulkuväylää liikaa, mutta onneksi olin väärässä! Hyllyhän sopii tähän nurkkaan hienosti, ja nyt tuosta päänvaivaa aiheuttaneesta nurkasta tuli tarvittava lisä vaatesäilytykseen. Hylly on sen verran kevyt, että isompien tavaroiden tieltä sen siirtää (mies) helposti. Ja tarvittaessa hyllyn alle voi laittaa pyörät, jos siirtämistä tuntuu tulevan liikaa. 

Käytän hyllyä puolipitoisille vaatteille, siis niille jotka eivät vielä kuulu pyykkikoriin, mutta en myöskään halua laittaa puhtaiden vaatteiden sekaan. Tähän kastiin kuuluu mm. neuleet ja housut. Myös lasten paremmat "kaupunkivaatteet", neuleet ja farkut, saan kivasti säilöttyä yhteen kangaspussiin, josta ne löytyy helposti seuraavana viikonloppuna.  

Paljon käytössä ollut pyykkikori ei enää kestä painavan pyykin kantamista, mutta tähän hyllylle se käy hyvin esim. kotivaatteiden tai housujen säilytykseen. Toinen samanlainen on vielä pyykkikäytössä, mutta eiköhän sekin siirry pian viettämään eläkepäiviään tähän hyllylle.

Nimittäin jos viikonloppuna en ehdi blogin pariin, niin viikolla ainut aika löytyy vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Sinänsä harmillista, koska ajatus alkaa tahmaamaan kello kahdeksan jälkeen, mutta tätä uhmaten halusin kuitenkin päästä näyttämään jotain uutta keittiössä!

Tammikuun alennusmyynneissä ihastuin Gudrun Sjöden'in moniväriseen pöytäliinaan. Lähes neliön mallinen pöytäliina oli kooltaan meidän isoon ruokapöytään liian pieni ja jäin pohtimaan miltäköhän liina näyttäisi "jatkettuna" toisella liinalla - ja sehän piti kokeilla!

Ja hyvinhän nuo liinat näyttävät passaavan noin päällekkäin kerrostettuna. Alla on siis valkoinen pellavaliina, mutta kuviot näyttäisivät varmasti hauskalta jonkin toisenkin värisen liinan kanssa.
Minua viehättää kerroksellisuus sisustuksessa ja tähän liinojen päälle laitan, ihan käytännönkin syistä, vielä pöytätabletit. Ehkä puiset luonnonväriset tai valkoiset kankaiset tai miksei tummanharmaat punotut - pöydän tunnelman saa muutettua erilaisilla väriyhdistelmillä ja tekstuureilla!

Viimeinen amarylliksen kukka vielä sinnittelee, mutta uuden pöytäliinan kaveriksi oli aika ostaa vuoden ensimmäiset tuppaanit. Viikonloppuna oli moni muukin ajatellut samaa, koska Plantagenista sain juuri ja juuri mukaani viimeisen nipun.

Iskeekö sinuun folklore tyylinen kuviomaailma? Minusta tässä liinassa oli kuviot ja värit sopivasti sekaisin!

Loppiaisena tuli kerättyä viimeisetkin joulukoristeet pois, vaikka näissä kuvissa tuo kuusikoriste vielä roikkuukin liesituulettimessa. Jätin kuitenkin runsaampia värejä näkyviin, koska kevään eikä vaaleamman sisustuksen tarve ole vielä alkanut kolkuttelemaan. Perinteisesti näin käy vuoden alussa, mutta nyt vaaleampi koti tuntuisi ennemminkin kalsealle kuin raikkaalle. Ja toisaalta tammikuussa alkanut kevään odotus käy aina kovin pitkäksi, joten tämä on kyllä ihan sopiva suuntaus. Annan punainen värin siis lämmittää kotia vielä tovin!

Vaikka aurinko yrittää aina toisinaan pilkistellä, niin aika synkkiä nämä lumettomat tammikuun päivät ovat olleet. Sitä suuremmalla syyllä tuvassa tarvitaan vielä lämmintä tunnelmaa ja tulen loimotusta.
Tämä keittiön kulma on, kerääntyvästä puuroskasta ja tuhkasta huolimatta, yksi tunnelmallisimpia kohtia talossa. Silloin kun nurkka on pysynyt suht siistinä puuroskista ja lieden ympärille ei ole kerääntynyt ylimääräisiä pannuja, niin voi sytyttää kynttilät ja nautiskella tätä rouheaa tunnelmaa. Tämän nurkan omaperäisyyteen olen ollut erittäin tyytyväinen, ja nurkkaus houkuukin sitä maalaistunnelmaa mitä meidän kotiin halusimme.

Joulun jälkeen super alesta ostetuista amarylliksistä on riittänyt iloa pitkään ja olen niistä tehnyt jo monta asetelmaa. Ensin saivat olla ruukuissa, mutta kun painavat kukat alkoivat taivuttamaan varsia liikaa, leikkaisin kukkavarret maljakkoon. Amaryllis toimii hienosti leikkokukkana, ja vasta tänä vuonna hoksasin sen ensimmäistä kertaa...!

Toinen viime aikoina ilahduttanut ostos on ollut vanha leipälapio, jonka nappasin mukaan kirppisreissulta. Minua jaksaa aina ihastuttaa tuollainen patinoitunut puu, eikä 4 euron hintakaan päätä huimannut.

* Kaupallinen yhteistyö: 

Frenchic Paint Finland & Pappilan Sunday Shop

Meillä on pitkään ollut tarvetta saada lisää säilytystilaa vaatteille, ja erityisesti jo kerran päälle eksyneille vaatteille.

Minä en mielelläni laita kerran pidettyjä vaatteita takaisin puhtaiden sekaan, mutta en niitä myöskään haluaisi siirtää pyykkikoriin, jos eivät ole vielä pesun tarpeessa. Meillä tällaiset puoliksi pidetyt vaatteet jäävät yleensä lojumaan tuolin selkämyksille, ja tälle ärsyttävälle tavalle halusin löytää jonkin järkevämmän ja siistimmän ratkaisun. Mieleen tuli jonkinlainen hyllykkö, johon vaatteet voisi viikata ilmavasti odottamaan uutta käyttökertaa.

Viime kesänä löysin tätä tarkoitusta varten tumman hyllyn 20€:lla nettikirppikseltä. Hylly oli muotokieleltään oikein kiva, mutta tumma väri ei olisi sopinut meille ollenkaan, joten hylly tarvitsi ehdottomasti maalia pintaansa. Alla olevassa kuvassa näette hyllyn juuri valkoisen pohjamaalipurkin avauksen jälkeen. Hyllyn tumman sävyn päälle vedin kaksi valkoista pohjamaalikerrosta (ylemmät kuvat) hyllyn lopullisen värin jäädessä vielä mietintään.

Maalausprojektin ollessa tuumaus tauolla sain Frenchic Paint Finland'ilta kutsun uudenlaisen kalkkimaalisarjan esittelyyn. En päässyt osallistumaan tapahtumaan, mutta sarjan kalustemaalit kuulostivat juuri sopivilta tähän paikalleen jämähtäneeseen hyllyprojektiini.

Pidempään blogia seuranneet tietävät, että rakastan kalkkimaaleja. Meiltä ei taida löytyä huonetta, jossa ei olisi käytetty kalkkimaalia jollain pinnalla. Kalkkimaaleissa rakastan niiden mattamaista pintaa, joka toistaa värisävyt todella kauniisti - myös ne minun puuteriset suosikkisävyt.

Frenchic Paint sisustus- ja kalustemaalisarja sisältää eri tarkoituksiin sopivia kalkkimaaleja. Sarja on englantilainen ja kehitetty mm. tällaisiin minun tyyppiisiin projekteihin, joissa aika on kulkenut muuten kunnossa olevan huonekalun ohi ja maalamalla sen saisi uuteen kukoistukseen.
Kaikki Frenchic-sarjan maalit ovat vesiliukoisia ja ne on valmistettu turvallisiksi käyttää jopa lastenhuoneissa ja lasten kalusteissa. Sarjan joukosta löytyy myös pyyhkimistä kestävä seinämaali sekä ulkokalusteille sopiva kosteuden kestävä kalkkimaali. Myös laiskalle maalarille on kehitelty oma maali, jossa kalkkimaaleille ominainen pintaa suojaava vaha on jo mukana. Minä rupesin laiskuriksi ja halusin kokeilla tuota vahaa sisältävää Lazy Range-maalia tähän hyllyprojektiini.

Hyllystäni oli tulossa vaalean sävyinen, mutta halusin kokeilla miten kaksi eri sävyä toimisi sisä- ja ulko-osissa. Sävyiksi valikoitui ulkopuolelle ihana vaalean harmaa Wolf Whistle sekä sisäosiin valkoinen Whitey White. Mitäs mieltä olette lopputuloksesta? Minusta kahta sävyä käyttämällä hyllyyn tuli kivasti syvyyttä!

Vahallinen Lazy Range- kalkkimaali toimi niin kuin lupasikin. Näisä maaleissa on erityinen tasoittumisominaisuus, jonka todella huomasin maalatessa. Maalia oli erittäin helppo levittää ilman näkyviä pensselin vetoja ja maalia pystyi työstämään ilman, että se heti jämähtää paikoilleen. Enemmän pigmenttiä sisältävä harmaa maali peitti ulko-osat kahdella kerroksella, ja sisäpinnat maalasin kolme kertaa, koska halusin täysin peittävän valkoisen pinnan. Yhteen maalauskierrokseen meni vajaa tunti, joka kertoo myös maalin helppoudesta.

Kuten maaleissa aina, on onnistuneen lopputuloksen kannalta tärkeää valita oikeanlainen maalityyppi. Minua maalin valinnassa auttoi Pappilan Sunday Shop'in Minna. Jos sinäkin kuulut kalkkimaaleihin hurahtaneisiin tai haluaisit päästä kokeilemaan näitä helppoja maaleja, niin suosittelen liittymään sarjan omaan facebook ryhmään Frenchic Paint Finland (klik). Ryhmästä löydät ihania ideoita ja vinkkejä maalauskohteista, ja voit helposti kysellä neuvoa omaa projektiasi varten!

Hei ja iloiset uuden vuoden toivotukset!

Uuden vuoden kynnyksellä tulee usein katsottua aikaa taaksepäin, ja erityisesti tämän vuoden vaihtuminen on tuntunut yhden ison aikakauden päätökseltä. Vuoden vaihteessa meille tuli nimittäin täyteen 10 vuotta täällä maaseudulla, ja talon viimeinenkin huone on käynyt läpi remontin.

Kymmenen vuotta sitten, edellisen vuosikymmenen vaihtuessa, olimme miehen kanssa uusia talon omistajia. Loputkin tavarat oli muutettu tänne maalle ja kaupunkikodista oli suljettu ovi viimeisen kerran. Elämä oli ottanut aivan uuden suunnan ja kaikki oli hykerryttävän ihanaa ja jännittävää. Oli oma tupa ja "lupa", ja ajatukset vilisivät kaikessa mitä talolle ja tälle paikalle voisi tehdä.

Ensimmäisestä kesästä, 2010, alkoi sisätilojen remontointi, joka saatiin päätökseen viime syksynä. Huoneita tehtiin kuntoon yksi kerrallaan ja toisinaan valmista tuli puuduttavan hitaasti. Pelkällä pintaremontilla ei nimittäin useinkaan selvitty vaan lähes aina jouduttiin menemään pintaa syvemmälle.
Jälkikäteen mietittynä olisi ollut aikoja jolloin tahtia olisi voinut hyvinkin kiristää, mutta sitten oli myös vuosia jolloin remontin edistyminen oli suorastaan ihme... Vuosikymmenen puolessa välissä, 2015, meille syntyi toinen poika, sairastuin syöpään (josta myös onneksi paranin), haudattiin lähisukulainen ja selviteltiin tämän jälkipuintia, kissamme joutui onnettomuuteen ja (vastentahtoisesti) paranteli poikki mennyttä jalkaansa usean kuukauden, ja vielä tämän kaiken päälle laitettiin kotia kuntoon. Huh, vieläkin hengästyttää, kun mietin tuota vuotta!

Tuosta horror-vuodesta ei selvitty vauriotta, ja kodin remontoinnista pääsi häviämään hyvää fiilistä ylläpitänyt huumori, joten loppu remontti puskettiinkin läpi ärräpäiden ja väsymyksen. Mutta periksi ei annettu ja lopulta valmista tuli! Tai ei kai tällaisen sisustushullun rouvan talossa koskaan täysin valmista tule, mutta lähellä ollaan!
Ja vaikka monen monta kertaa on mielessä ja puheissa käynyt kuinka paljon helpomman asumismuodon ja kohteen sitä olisikaan voinut valita, niin en silti viihtyisi muualla paremmin. Se oma sielunmaisema on täällä kosken kohinassa näiden vanhojen seinien sisällä!