Laatikoista löydetyt aarteet

25.1.2020

Aurinkoista lauantaipäivää!


Tänään yläkerta kylpee niin upeassa auringonvalossa! Ja kun viime viikolla kurkattiin makuuhuoneen perimmäiseen nurkkaan, niin tällä viikolla näkymää sitten vastakkaiselta puolelta. 



Syksyllä valmistunut vintin remontti pakotti käymään läpi kaikki vintille hilloutuneet laatikot ja tavarat, ja samalla järjestysbuumi levisi myös vaatehuoneen puolelle. Lähes kaikki tavaranyssäkät ja vaatepinot on nyt saatu järjestettyä paikoilleen, joten kevään aikana jatketaan kesken jäänyttä "ennen ja jälkeen" postaussarjaa. Erityisesti vaatehuoneen aiempi ratkaisu on ollut hmm.. mielenkiintoinen ;)
Näytän myös miten meillä on järjestetty vaatesäilytys, joka vanhassa talossa on vaatinut hieman mielikuvitusta standardikokoisten kaappien ollessa poissuljettuja vinon ja matalan katon takia. 



Laatikoita läpikäydessä vastaan tuli monia muistoja ja aarteita, joista otin kauneimmat esille. 
Vanhat balettitossut ovat kulkeneet mukana yli 25 vuotta, enkä niistä luopuisi mistään hinnasta. Lapsena, 10 vuoden hujakoilla, kärkitossut sujahtivat jalkaan lähes päivittäin, ja lukemattomat pliét, relevét ja sautét ovat kuluttaneet pohjat ja kärjet lähes rikki. Balleriinan ura jäi saavuttamatta, mutta rakkaus lajiin muistuttaa tossujen muodossa. Laatikkoon jätin odottamaan vielä ne aikuiseen jalkaan sopivat kärkitossut - jospa sitä olisi pian taas aika palata tuon harrastuksen pariin.


Toinen vielä vanhempi ihanuus löytyi vaatehuoneen puolelta. Ensimmäinen pidempiaikainen työpaikkani on ollut morsiuspukuliikkeessä, josta lähtiessäni sain valita mukaani jonkin lahjan. Valinta ei ollut vaikea, koska olin ihastellut peilin kulmalla roikkunutta helmikirjailtua laukkua koko tuon 1,5 vuoden ajan. Laukku oli tullut liikkeen irtaimiston mukana omistajan vaihtuessa 80-luvulla. En voi uskoa, että kaikki nuo vuosikymmenet (laukku on siis varmaankin 70-luvulta), tuo kaunotar ei ole kenenkään morsiamen olkapäälle päässyt. Mutta vajaa kymmenen vuotta sitten se pääsi vihdoin täyttämään tehtävänsä - keikkuessaan olkapäälläni astellessamme Porvoon mukulakivillä vastavihittynä avioparina. 



Millaisia muistoja teillä on otettu sisustukseen mukaan? Vai ovatko ne piilotettuna varaston kätköihin?


Meillä odotellaan jalkapallomatsista palautuvaa esikoista kotiin, joten aika käydä laittamassa tortillat uuniin.
Poika oli kuulemma tehnyt hattutempun, joten nappikset tuntuvat sopivan hyvin tuon pojan jalkaan! :)


p.s. Suurin osa teistä ihanista lukijoista käy blogissa puhelimella, joten kevään aikana blogipohja tulee uudistumaan mobiiliystävällisemmäksi! Jaksakaa vielä hetki zoomailla ;) 

*

Joko seuraat Hiirkoskea 


Lähetä kommentti