Hei ja iloiset uuden vuoden toivotukset!
Uuden vuoden kynnyksellä tulee usein katsottua aikaa taaksepäin, ja erityisesti tämän vuoden vaihtuminen on tuntunut yhden ison aikakauden päätökseltä. Vuoden vaihteessa meille tuli nimittäin täyteen 10 vuotta täällä maaseudulla, ja talon viimeinenkin huone on käynyt läpi remontin.
Uuden vuoden kynnyksellä tulee usein katsottua aikaa taaksepäin, ja erityisesti tämän vuoden vaihtuminen on tuntunut yhden ison aikakauden päätökseltä. Vuoden vaihteessa meille tuli nimittäin täyteen 10 vuotta täällä maaseudulla, ja talon viimeinenkin huone on käynyt läpi remontin.
Kymmenen vuotta sitten, edellisen vuosikymmenen vaihtuessa, olimme miehen kanssa uusia talon omistajia. Loputkin tavarat oli muutettu tänne maalle ja kaupunkikodista oli suljettu ovi viimeisen kerran. Elämä oli ottanut aivan uuden suunnan ja kaikki oli hykerryttävän ihanaa ja jännittävää. Oli oma tupa ja "lupa", ja ajatukset vilisivät kaikessa mitä talolle ja tälle paikalle voisi tehdä.
Ensimmäisenä talvena ei talossa kuitenkaan juuri muuta tehty, kuin opeteltiin elämään uudenlaista arkea. Oli talon lämmitystä ja lumitöitä (tuona talvena lunta satoi aivan valtavasti), ja sulateltavana oli ihan vain kevyesti kokonainen elämäntavan muutos. Kaupunkilaistytölle puilla lämpiävä talo toi omat haasteensa. Koskaan aiemmin en ollut takkaan tulia sytyttänyt, mutta onneksi miehellä oli sentään jonkinlaista kokemusta, joten pikkuhiljaa saatiin pidettyä talo lämpimänä. Tuosta talvesta on ollut vuosikymmen aikaa opetella, joten nykyään yksin vietetty pakkaspäivä ei enää tarkoita useita villasukkakerroksia, vaan tupa pysyy lämpimänä ihan rouvankin tulentekotaidoilla.
Ensimmäisestä kesästä, 2010, alkoi sisätilojen remontointi, joka saatiin päätökseen viime syksynä. Huoneita tehtiin kuntoon yksi kerrallaan ja toisinaan valmista tuli puuduttavan hitaasti. Pelkällä pintaremontilla ei nimittäin useinkaan selvitty vaan lähes aina jouduttiin menemään pintaa syvemmälle.
Jälkikäteen mietittynä olisi ollut aikoja jolloin tahtia olisi voinut hyvinkin kiristää, mutta sitten oli myös vuosia jolloin remontin edistyminen oli suorastaan ihme... Vuosikymmenen puolessa välissä, 2015, meille syntyi toinen poika, sairastuin syöpään (josta myös onneksi paranin), haudattiin lähisukulainen ja selviteltiin tämän jälkipuintia, kissamme joutui onnettomuuteen ja (vastentahtoisesti) paranteli poikki mennyttä jalkaansa usean kuukauden, ja vielä tämän kaiken päälle laitettiin kotia kuntoon. Huh, vieläkin hengästyttää, kun mietin tuota vuotta!
Jälkikäteen mietittynä olisi ollut aikoja jolloin tahtia olisi voinut hyvinkin kiristää, mutta sitten oli myös vuosia jolloin remontin edistyminen oli suorastaan ihme... Vuosikymmenen puolessa välissä, 2015, meille syntyi toinen poika, sairastuin syöpään (josta myös onneksi paranin), haudattiin lähisukulainen ja selviteltiin tämän jälkipuintia, kissamme joutui onnettomuuteen ja (vastentahtoisesti) paranteli poikki mennyttä jalkaansa usean kuukauden, ja vielä tämän kaiken päälle laitettiin kotia kuntoon. Huh, vieläkin hengästyttää, kun mietin tuota vuotta!
Tuosta horror-vuodesta ei selvitty vauriotta, ja kodin remontoinnista pääsi häviämään hyvää fiilistä ylläpitänyt huumori, joten loppu remontti puskettiinkin läpi ärräpäiden ja väsymyksen. Mutta periksi ei annettu ja lopulta valmista tuli! Tai ei kai tällaisen sisustushullun rouvan talossa koskaan täysin valmista tule, mutta lähellä ollaan!
Ja vaikka monen monta kertaa on mielessä ja puheissa käynyt kuinka paljon helpomman asumismuodon ja kohteen sitä olisikaan voinut valita, niin en silti viihtyisi muualla paremmin. Se oma sielunmaisema on täällä kosken kohinassa näiden vanhojen seinien sisällä!
Ja vaikka monen monta kertaa on mielessä ja puheissa käynyt kuinka paljon helpomman asumismuodon ja kohteen sitä olisikaan voinut valita, niin en silti viihtyisi muualla paremmin. Se oma sielunmaisema on täällä kosken kohinassa näiden vanhojen seinien sisällä!
Talon remontit ovat nyt takana päin ainakin vähäksi aikaa (en mainitse mitään kylpyhuone- ja kattoremontista), joten tänä vuonna pääsen keskittymään siihen herkulliseen puoleen eli sisustamiseen.
Uusi vuosi tuokin blogiin paljon sisustamista ja vanhan talon tunnelmaa! Ja siitähän tämä blogi kertoo, elämästä vanhassa talossa joen varrella Hiirkosken kohinaa kuunnellen.
Uusi vuosi tuokin blogiin paljon sisustamista ja vanhan talon tunnelmaa! Ja siitähän tämä blogi kertoo, elämästä vanhassa talossa joen varrella Hiirkosken kohinaa kuunnellen.
Tervetuloa mukaan uudelle vuosikymmenelle ja jo lauantaina on tulossa hyllyn kunnostusprojektia!
Onnea 10 vuodesta ja remontin valmistumisesta! Ja mukavia sisustushetkiä. Varmasti mukava fiilis :)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! Ennen tänne kirjoittamista en ehkä itsekään ollut ihan tajunnut miten taidetaan olla nyt uuden alun edessä. Aika jännittävää! :)
PoistaPikkuhiljaa mekin remontoidaan vanhaa taloamme kuntoon, yksi huone kerrallaan on ollut hyvä ratkaisu. Itselläkin oli opettelu uunin lämmityksessä ja ilmalämpöpumpun käytössä. Mekin ollaan viisi vuotta nyt asuttu ja remontointi jatkuu!
VastaaPoistaOnnea kymmenestä vuodesta!
VastaaPoista