Hei taas!
Hiirkoski-blogi hiljentyi kaikkien tämän vuoden tuomien kiemuroiden ja uusien tilanteiden alla. Täällä ollaan oltu onneksi terveinä, joten mistään vakavasta ei ole ollut kyse, mutta muuttunut maailma toi eteen uusia tilanteita ja ajatuksia. Uudenlaiset haasteet työrintamalla alkoivat jo alkuvuodesta, ja kun lapset vielä maaliskuussa jäivät päivähoidosta ja eskarista kotiin, alkoi erilaisen arjen luominen.
Meille arjen muuttuminen on tuonut mukanaan monia mukavia asioita, mutta myös toisaalta saanut miettimään mitä arkeen ja elämään kaivattaisiin lisää. Esikoinen aloitti nyt syksyllä ensimmäisen luokan ja tuntuu, että monen asian kanssa ollaan nyt uuden edessä. Lasten kasvun myötä arki muuttuu väkisinkin vuosi vuodelta, mutta kevään aikana ajatukset alkoivat pyörimään myös hieman erilaisessa asumisessa kuin mihin yli 10 vuoden ajan olemme tottuneet.
Me muutamme Hiirkoskelta.
Mutta mihin?
Muuttopäätös on selkeä sekä suunta - muutamme tuohon 20min ajomatkan päähän Porvooseen. Muutamme lähelle Mummua, jotta koulupäivän jälkeen pojilla on mahdollisuus vaikka polkaista fillarilla Mummun luo.
Mutta loput onkin sitten vielä auki. Vaihtoehtoja on monia, mutta sitten taas toiveitakin on pitkä lista. Jos vain olisi mahdollista ottaisimme tämän paikan mukaamme. Se ei tietysti onnistu, joten nyt pyöritellään ajatuksia talon rakentamisesta vanhan kunnostamiseen. Tontteja ja taloja on käyty katselemassa ja myynti-ilmoituksia seurataan päivittäin. Mitään toivomukset täyttävää ei ole kuitenkaan vielä osunut kohdalle, joten metsästys siis jatkuu!
Tiedän, että näistä hirsiseinistä luopuminen tulee sitten joskus olemaan haikeaa, mutta jos sinä haaveilet vanhasta talosta niin kannattaa pysyä linjoilla - vanha talo Porvoonjoen varrella tulee myyntiin ennemmin tai myöhemmin. Syksyn ajan blogi todennäköisesti jatkaa hiljaiseloaan, mutta Instagramin puolella yritän toisinaan kertoilla projektin etenemisestä - mitä se sitten tulee olemaankaan!
Lämmintä syksyn jatkoa!
Poika oli kuulemma tehnyt hattutempun, joten nappikset tuntuvat sopivan hyvin tuon pojan jalkaan! :)
p.s. Suurin osa teistä ihanista lukijoista käy blogissa puhelimella, joten kevään aikana blogipohja tulee uudistumaan mobiiliystävällisemmäksi! Jaksakaa vielä hetki zoomailla ;)
Muistatteko, kun pari viikkoa sitten kerroin hyllyprojektista puolipitoisten vaatteiden säilytystä varten?
Nimittäin jos viikonloppuna en ehdi blogin pariin, niin viikolla ainut aika löytyy vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Sinänsä harmillista, koska ajatus alkaa tahmaamaan kello kahdeksan jälkeen, mutta tätä uhmaten halusin kuitenkin päästä näyttämään jotain uutta keittiössä!
Minua viehättää kerroksellisuus sisustuksessa ja tähän liinojen päälle laitan, ihan käytännönkin syistä, vielä pöytätabletit. Ehkä puiset luonnonväriset tai valkoiset kankaiset tai miksei tummanharmaat punotut - pöydän tunnelman saa muutettua erilaisilla väriyhdistelmillä ja tekstuureilla!
Loppiaisena tuli kerättyä viimeisetkin joulukoristeet pois, vaikka näissä kuvissa tuo kuusikoriste vielä roikkuukin liesituulettimessa. Jätin kuitenkin runsaampia värejä näkyviin, koska kevään eikä vaaleamman sisustuksen tarve ole vielä alkanut kolkuttelemaan. Perinteisesti näin käy vuoden alussa, mutta nyt vaaleampi koti tuntuisi ennemminkin kalsealle kuin raikkaalle. Ja toisaalta tammikuussa alkanut kevään odotus käy aina kovin pitkäksi, joten tämä on kyllä ihan sopiva suuntaus. Annan punainen värin siis lämmittää kotia vielä tovin!
Vaikka aurinko yrittää aina toisinaan pilkistellä, niin aika synkkiä nämä lumettomat tammikuun päivät ovat olleet. Sitä suuremmalla syyllä tuvassa tarvitaan vielä lämmintä tunnelmaa ja tulen loimotusta.
Tämä keittiön kulma on, kerääntyvästä puuroskasta ja tuhkasta huolimatta, yksi tunnelmallisimpia kohtia talossa. Silloin kun nurkka on pysynyt suht siistinä puuroskista ja lieden ympärille ei ole kerääntynyt ylimääräisiä pannuja, niin voi sytyttää kynttilät ja nautiskella tätä rouheaa tunnelmaa. Tämän nurkan omaperäisyyteen olen ollut erittäin tyytyväinen, ja nurkkaus houkuukin sitä maalaistunnelmaa mitä meidän kotiin halusimme.
Toinen viime aikoina ilahduttanut ostos on ollut vanha leipälapio, jonka nappasin mukaan kirppisreissulta. Minua jaksaa aina ihastuttaa tuollainen patinoitunut puu, eikä 4 euron hintakaan päätä huimannut.
Toivottavasti ei, koska haluan nauttia kukista sitten kevätfiiliksen ollessa parhaimmillaan!
Kaikki Frenchic-sarjan maalit ovat vesiliukoisia ja ne on valmistettu turvallisiksi käyttää jopa lastenhuoneissa ja lasten kalusteissa. Sarjan joukosta löytyy myös pyyhkimistä kestävä seinämaali sekä ulkokalusteille sopiva kosteuden kestävä kalkkimaali. Myös laiskalle maalarille on kehitelty oma maali, jossa kalkkimaaleille ominainen pintaa suojaava vaha on jo mukana. Minä rupesin laiskuriksi ja halusin kokeilla tuota vahaa sisältävää Lazy Range-maalia tähän hyllyprojektiini.
Social Icons