28.2.2019

Hiirkoski helmikuussa

Helmikuun viimeistä viedään, joten tehdäänpä tämän kuukauden kurkistus joelle.


Helmikuu Hiirkoskella oli lumisateiden ja vaihtelevien lämpötilojen kuukausi. Loppukuusta keväisen lämpimät ilmat painoivat kinoksia kasaan ja kosken kohta aukesi kokonaan. Kosken virtaus voimistui ja ryöppyävä vesi laskosti jäälautat suvannon puolelle. 
Iltaisin poikien mennessä nukkumaan kuuntelimme kosken tasaista huminaa. Luulen, että tuo kosken rauhoittava humina (ja myöhemmin keväällä jopa pauhu) saattaa jättää pojille muiston lapsuuden äänimaailmasta. Oikeastaan jopa toivon näin!


Hyvää loppuviikkoa 
ja viikonloppuna jatketaan "ennen ja jälkeen"-sarjan parissa!


24.2.2019

Olohuone *ennen ja jälkeen*

Pitkästä aikaa jatketaan meidän talon *ennen ja jälkeen* juttua, ja tänään kurkistetaan olohuoneeseen. 


Talon alakerta on jaettu tupakeittiön, olohuoneen, vierashuoneen, yläkertaan vievän portaikon ja kylpyhuoneen välillä. Ennen meidän remonttia alakerran huoneet oli suljettu toisistaan väliovilla, ja tästä syystä alakerta oli pimeä ja sokkeloinen. Remonttia suunniteltaessa meille oli selvää, että huoneita avattaisiin niin, että alakerrassa pääsee kulkemaan ympäri. Tämän oli tarkoitus poistaa huoneiden koppimaisuutta, ja  lisätä valon ja ilman kulkua koko alakerrassa.

Tässä tulee ensimmäinen kuvapari, jossa näkyy olohuoneen toinen pääty sekä oviaukko olohuoneen ja tupakettiön välillä. 


Tuvan ja olohuoneen välistä poistettiin väliovi ja oviaukkoa suurennettiin tuntuvasti. Olohuoneeseen vaihdettiin sama puulattia kuin tuvassa, ja seinien kipsilevyt vaihdettiin puukuitulevyyn ja tapettiin tai helmipaneliin. 
Olen jo aiemminkin kertonut, että kuten vanhojen talojen remontissa monesti käy, niin suunnitelmia jouduttiin muokkaamaan matkan varrella... Olohuone on kokonaisuudessaan alkuperäisen hirsikehikon sisällä ja olisimme halunneet jättää sohvan takaseinälle hirsiseinää näkyviin. Kipsilevyjen alta kuitenkin paljastui vanha oviaukko (kirjahyllyn kohdilla), joten ajatus hirsiseinästä tässä kohdassa jouduttiin unohtamaan. 



Ylemmässä kuvaparissa näkyy vielä lisää olohuoneen, tuvan ja eteisen välisten oviaukkojen muutoksista, ja miten olohuoneen seinät raikastettiin valkoisella maalilla ennen kuin päästiin olohuoneen remontin pariin.  


Näissä kuvissa näkyy vastakkainen pääty, eli olohuoneen ja vierashuoneen välinen seinä. Tälle seinustalle, ja oikeastaan koko alakertaan, isoimman muutoksen teki oviaukon avaaminen takana olevaan vierashuoneeseen. Tämän muutoksen kanssa pääsimme lopulta pienemmällä vaivalla kuin alkuun luulimme, koska tältä kohdalta löytyi aiemmassa remontissa suljettu oviaukko. Oviaukkoa piti kylläkin suurentaa, jotta saatiin se parioville sopivaksi. 



Tässä kuvaparissa näkyy katon ja vanhan muurinurkan muutos. Kattopanelin alta löytyi alkuperäiset kattolankut, jotka lukemattomien nupinaulojen poiston jälkeen maalasimme valkoiseksi. 
Vanha muuri joka kulki osittain katossa asti paneloitiin piiloon, ja tästä syystä katossa on tuo  madallus. Kauniilla kattolistoilla siitä saatiin ihan kiva yksityiskohta.
Lopulta olohuoneessa kävi niin, ettei hirsiseinää saatu jätettyä minnekään järkevästi näkyviin. Olohuoneen jokaisella seinällä on jokin aukko (joko näkyvissä tai piilossa), joten emme viitsineet tehdä seinistä ihan tilkkutäkkiä.


Tässä(kin) huoneessa oli lopulta luultua isompi työ, kun huone jouduttiin kaivamaan auki pohjia myöden. 
Mutta lopussa kiitos seisoo ja olemme olleet lopputuloksesta onnellisia!


21.2.2019

Olohuoneen avohyllyt

Tiedättekö sen tunteen kun huoneen sisustus loksahtaa paikoilleen? Meillä se tapahtui olohuoneen osalta viime kesänä, kun saimme ajatuksen laittaa nurkkaan avohyllyt.



Olohuone on malliltaan pitkulainen (ensi kerralla näette huoneen kokonaisuudessaan), jonka takia huoneen käyttö painottuu enemmän toiseen päähän. Tämä kuvissa näkyvä nurkkaus on siinä vastakkaisessa päässä, ja oli pitkään mietinnässä, että miten tyhjä tila hyödynnettäisiin. Lopulta (kiitos Instagramin inspiraation) keksin, että säilytyskalusteen sijaan avohyllyt olisivat kivan ilmava ratkaisu.


Hyllyt tehtiin itse liimapuulevyistä ja hyllykannakkeista. Hyllykannakkeet on Bauhausista ja samanlaiset on meillä myös keittiön avohyllyissä. Hyllylevyt ja kannakkeet maalattiin, ja mallattiin seinään sopivalle korkeudelle. Hyllylevyjen nurkat liitettiin vielä toisiinsa pienillä metallilevyillä, jotta kokonaisuudesta tulisi varmasti tukeva.



Näille hyllyille on nyt kertynyt kaikenlaista kaunista ja ihanaa tavaraa. 

Ja näin saa ollakin - 
yritän mahduttaa muut tarpeelliset (mutta rumat) tavarat toisiin kaappeihin ovien taa piiloon.



18.2.2019

Energiaa tulppaaneista ja auringosta

Lauantai ja sunnuntai olivat energiatasoiltaan täysin toistensa vastakohdat, joten blogin päivitys lipsahti maanantain puolelle.


Lauantain auringonpaiste paljasti nurkissa lymyilevät pölykasat, ja kun pojat lähtivät harrastuksiinsa päätin tarttua imuriin. Lopulta siivousvimma pääsi laajenemaan sen verran, että minulta jäi ulkoilut lauantain osalta väliin. Tämä oli pieni virhe, nimittäin sunnuntaikin tuli vietettyä sisätiloissa, vatsataudissa. No positiivista kuitenkin, että ehkä siistissä kodissa on kivempi sairastaa. 
Tällä viikolla vietän osan viikosta poikien kanssa hiihtolomalla, joten keskiviikolle on ehdottomasti varattu sitä ulkoilua vähintään tuossa omassa pulkkamäessä.



Siisti koti, tuoreita kukkia ja auringonpaistetta, tätä on tilattu myös tälle viikolle. 




Minä ja photobombaaja toivotamme hyvää viikonalkua!



13.2.2019

Korvapuusteja pullahiirille

Viikonloppuna tuli piiitkästä aikaa leivottua pullaa.


Vuosia sitten leivoin pullaa aika usein, ja yleensä tein taikinan juurella. Silloinen ohje oli napattu yläasteen kotitalouskirjasta, ja sillä tuli kyllä hyvät pullat. Mutta viikonloppuna ajattelin kuitenkin tehdä taikinan yhtä kyytiä ilman esinostatuksia, ja ohjeen otin Olga Temosen Pullakirjasta. 




Tuo Olgan Pullakirja on siitä kiva, että pullataikinoita löytyy eri versiota ja ohjeita erilaisille pullillekin on monta kymmentä. Vaikka olenkin kohtalaisen kätevä käsistäni, niin en leivonnassa innostu ohjeista joissa on liikaa näpertelyä. Minulle leivontaohjeiden pitää olla riittävän suoraviivaisia tai muuten jää herkut tekemättä. Pullan leivonta on juuri sopiva tähän kategoriaan. 



Silmäilin kirjasta mustikkapullien reseptiä, mutta tällä kertaa taikinasta pyöräytettiin kuitenkin pullaukkoja ja korvapuusteja. Ja kävihän siinä tietysti niin, että ilman esinostatusta, tulin laittaneeksi hieman liikaa jauhoja ja taikinasta tuli turhan tiukkaa. No, harjoituksen puutetta sanon minä, ja eiköhän laskiaispäiväksi oteta uusi yritys!




Keskiviikkoillassa vielä mennään, mutta toivottelen kuitenkin jo kivaa torstaita!



10.2.2019

Pöytäliina rakkautta

Minä olen aina ollut pöytäliinaihminen. Pöytäliinojen lisäksi rakastan ylipäätänsä tekstiilejä ja kankaita. Ei ehkä siis ihme, että olen niiden parissa työskennellyt jo lähes parikymmentä vuotta.


Jo ala-asteella haaveammattini oli käsityönopettaja. Myöhemmin opiskelut suuntautuivatkin vaatetusalalle, ja vaikken opettajaksi itseäni lukenut, olen siitä lähtien työskennellyt vaatteenvalmistuksen parissa. Ammattitutkintoja on tältä alalta tullut suoritettua useita ja viimeiset kymmenen vuotta olen ollut Ompelijamestari.
Vaikka rakkaus kankaisiin on näkynyt enemmän kiinnostuksena vaatteisiin ja niiden tekemiseen, on rinnalle hiipinyt hiljaa kiinnostus sisustuspuoleen. Tai oikeastaan kiinnostusta on aina ollut, mutta vasta kun muutimme tähän taloon tunsin, että olen pikkuhiljaa löytänyt oman sisustustyylini ja päässyt toteuttamaan sitä oikeanlaisissa puitteissa. Ja näin ollen innostus sisustuspuoleen on tainut kurvata jo ohi vaatteiden.



Viimeisin tekstiilirakkaus löytyi Elloksen superalennusmyynneistä. Pidän ruokapöydällä usein pöytäliinaa ja valikoimaa on tullut kerrytettyä yksivärisistä pellavaisista. Mutta tällä kertaa silmään osuikin viehättävä pikkukukallinen hieman kuluneen väriseksi pesty pöytäliina. Klikkasin sen aika nopeasti ostoskoriin, koska tiesin, että se stemmaisi meidän värimaailmaan hienosti. Ja niinhän se sopi ja kaapista löytyi sille vielä kiva pari Himlan pellavaserveteistä.



Jatkossa yritän ehtiä blogin pariin muutaman kerran viikossa, joten kannattaa tänne viikonloppujen lisäksi kurkistella myös viikolla. Ja jos kaipaat helppoa tapaa seurata päivityksiä niin Hiirkosken Facebook sivuilta löytyy aina linkit uusimpiin postauksiin. Tervetuloa tykkäämään!


Viikonlopun viimeiset tunnit lähtee käyntiin, joten nyt ilta-askareiden pariin!

Hyvää viikonalkua sinulle!



7.2.2019

Rennosti sohvalla

Voihan lumi! Tuskin olen ainut kenen mielestä tämän vuoden lumikiintiö saisi olla nyt tässä. Kun vuorokauden sisällä tehdään neljättä kertaa lumitöitä niin kyllä mielessä käy, että kiitos talvi nyt riittää jo!


Eikä lumitöissä oikeastaan mitään vikaa ole, vaan kolan työntely on mahtavaa hyötyliikuntaa silloin kun ei ole kiire minnekään. Mutta tänä talvena on harvemmin näin päästy tekemään. Yön aikana kertynyt kymmenen sentin kerros on pitänyt lykkiä vauhdilla sivuun, että saadaan autot ylös mäestä ja jokainen omiin askareisiinsa. Onnekseni mies on ottanut vastuulleen nämä aamuvuorot, ja minä olen sitten saanut huhkia iltapäivävuorot.


Mutta jos niin mukavasti kävisi, että kroppa lumitöistä väsyneenä ja mieli talvi-ilmasta virkistyneenä pääsisi hetkeksi sohvannurkaan niin se olisi ehdottomasti hetki kynttilöille ja uusimmalle sisustuslehdelle. Olohuoneessakin on jo aavistus keväästä kun sohvalle on vaihtunut muutamat uudet vaaleat tyynyt.


Tänään on työnnelty taas muutama lumikuorma ja nyt siirryn sohvalle uusimman Outlander jakson pariin.

Rentoa torstai-iltaa!



1.2.2019

Tapetin uudistus kalkkimaalilla

Helmikuu tulla heilahti! Kovasti täällä jo kevättä odotellaan, joten toivotan iloisin mielin tämän pätkäkuukauden tervetulleeksi!


Tänään pääsen näyttämään millaisen muutoksen meidän makuuhuone on kokenut.
Jo muutamaan otteeseen olen pohdiskellut mitä tekisin tämän huoneen tapetille.  Tapetin magnolian oksat ovat viehättäneet edelleen, mutta tapetin väri ja kuvion kontrasti ovat olleet jotenkin epäsoinnussa yläkerran muun värimaailman kanssa. Tapetti on tuntunut liian hallitsevalta ja olen pitkään kaivannut makuuhuoneeseen keveämpää ilmettä.
Olen palloitellut kalkkimaalattujen seinien ja uuden tapetin välillä, mutta kumpikaan ei ole tuntunut oikealta ratkaisulta. Makuuhuoneen tapetti on ollut vasta muutaman vuoden seinässä, joten olisi tuntunut rahan haaskaukselta peittää se jollain uudella. Lopulta rohkenin kokeilla uuden tyyppistä ratkaisua, joka ei kaiken lisäksi maksanut mitään.


Minulla oli vintillä jämät luonnon vaaleaa Kalklitir maalia, jolla rupesin kokeilemaan tapetin uudistamista. Maali oli aikoinaan jo sekoitettu valmiiksi (Kalklitir on siis jauhetta johon sekoitetaan vesi) ja nyt vintillä seistessään muuttunut koostumukseltaan pastamaiseksi. Tarkoituksena oli löytää maalille koostumus millä saisin tapetin pintaan vaalean värin, mutta peittämättä kuitenkaan tapetin kuviota liikaa.
Otin maalista kokeilueriä joita ohensin vedellä ja testailin tapettitilkkuihin. Lopulta parhaaseen lopputulokseen pääsin alkuperäisellä paksulla pastalla.


Kun tapetinpaloihin lopulta onnistui haluttu pinta siirryin maalaamaan seiniin. Tässä oli edelleen iso riski, että isolla pinnalla maali jäisi liian epätasaiseksi ja lopputulos olisi epäsiisti. Päätin kuitenkin ottaa sen riskin. Viimeisenä vaihtoehtona olisi sitten maalata seinät peittävällä kalkkimaalilla.


Maalasin tai oikeastaan hieroin pastan seiniin paksulla pehmeä harjaksisella pensselillä. Pensseli on itseasiassa juurikin kalkkimaalille tarkoitettu. Muutamien ensi vetojen jälkeen olin aivan varma, että käsi olisi seuraavana päivänä kipeänä, koska pensseliä piti todella painaa ja pyöritellä, jotta pinnasta sai kauniin utuisen.
Lopulta kaikki kolme seinää oli maalattu kahdessa tunnissa. Maalatessa lattialle putoili jonkin verran kalkkimuruja, joten siivoukset tuli vielä tähän päälle, mutta aika nopea homma oli kuitenkin. Koska maali oli jo itsessään hyvin kuivaa niin seinätkin kuivuivat hetkessä. Vältin kuitenkin seuraavaan päivään asti seinien hankaamista, joten yhdeksi yöksi sängyn pääty laitettiin vain kevyesti nojaamaan seinää vasten.


Riskinotto kannatti ja lopputuloksesta tuli paljon parempi kuin osasin odottaa! Seinät ovat edelleen tapetoidun näköiset, mutta tapetin kuvio jää nyt enemmän taustalle, jolloin huonekalut ja tekstiilit pääsevät paremmin esille. Pinnasta tuli myös ihanan utuinen ja elävä mitä ominaisuutta vaan niin rakastan kalkkimaalissa!
Jos haluat ihmetellä muutosta, niin tuon ylemmän maalauskuvan lisäksi vanhan makuuhuoneen näkee myös täältä


Uudessa keveämmässä makuuhuoneessa on ihana sulkea silmät ja nukahtaa!

zzzzzzzzzzzzzzz