29.1.2017

Olohuoneen keväinen ilme ja muutama sana remontista

Tulppaanit toivat kevään taloon. Tai näin keskitalvella ehkä ennemminkin kevään mieleen.
Ja näitä kuvia katsoessa ihmettelen mikä muutos ollaankaan remontilla saatu aikaan. Välillä on suorastaan epäuskoinen olo, että onko tämä tosiaan sama talo.

Nimittäin taloon muuttaessamme olohuoneessa oli kirjavat punaiset tapetit, lattiassa laminaatti ja katto paneloitu. Huone oli kolkko ja tunnelma oli mielestämme vanhaan taloon sopimaton. No, tämä kuvaus sopi tuolloin kyllä kaikkiin talon huoneisiin.
Olohuone rakennettiin lähes alusta lähtien uudelleen, ja nyt huone on valoisa ja lämmin (kirjaimellisesti, kiitos ekovillan).


Olohuoneen malli on pitkä ja kapea, ja toimivan järjestyksen löytäminen on tuottanut päänvaivaa. Isoja huonekaluja olemme pyöritelleet moneen kertaan, ja viimeisin järjestys tuntuisi toimivan parhaiten. Haastetta on lisännyt ikkuna- ja oviaukot kolmella seinustalla. Remontissa kun päädyimme vielä suurentamaan tuvan ja olohuoneen välistä oviaukkoa, sekä puhkaisemaan peräseinälle aukon pariovia varten. Nämä muutokset kuitenkin poistivat huoneen koppimaisuuden, ja yhdistivät olohuoneen takana sijaitsevan työ-/vierashuoneen osaksi oleskelutiloja. Nykyään myös valo ja lämpö pääsevät kulkemaan uusien oviaukkojen ansiosta paremmin.

Isoimmat remontit on olohuoneen osalta tehty, mutta kaikenlaista pikku fiksailua on jäänyt roikkumaan. Listoitukset pitäisi saada loppuun, ja lattia vielä kertaalleen vahattua. Yksi kaappikin on rakenteilla seinustalle joka näistä kuvista puuttuu.


Huonekalut taitavat olla nyt omilla paikoillaan, mutta seinät ovat vielä kovin tyhjät. Hyllyjä ja kehyksiä alkaa varmasti pikkuhiljaa ilmestymään seinille, kunhan niitä vintin kätköistä kaivelen.
Tuo kirjahyllyn viereinen seinä kaipaisi jotain kontrastia, ja suunnitelmissa olisi kokeilla kuvansiirtotekniikkaa. Haluaisin kokeilla miten lasten kuva siirtyisi vanhoille laudoille.

Valaistusasiat etenivät viime viikolla hieman kun saimme kesästä lähtien katossa roikkuneen korilampun vihdoin kytkettyä. Lampulle piti nimittäin vetää oma johto kattolautojen välissä kulkevassa urassa, ja ura piti ensin tilkitä pellavariveellä talvisin urasta putoilevan purun takia. Liian useasti nämä pikkujutut jäävät roikkumaan, ja lopulta kun hommaan ryhdyttiin oli lampussa tunnin päästä valo.
Olin jännittänyt, että antaakohan lamppu kovin raidallisen valon tuon koripunoksen takia. Onnekseni huoneeseen laskeutui pehmeä valo, eikä seinillä näy raitoja juuri ollenkaan.
Lampun kaveriksi pitäisi saada vielä kattokupu ruuvattua kattoon, jotta saadaan ylimääräiset johdot piiloon, mutta tällä pikkujuttujen priorisointi tahdilla se onnistuu varmaan ensi kesänä sitten ;)


Yritän löytää jonkinlaiset "ennen remonttia"- kuvat, jotta saisin tänne vähän vertailtavaa. Meillä kun tämä remontti on kestänyt paljon odotettua pidempään, ja on edelleen osittain kesken, niin on kiva itsellekin muistuttaa miten paljon näinä vuosina ollaan saatu muutosta aikaan.


Nämä kuvat löytyvät myös StyleRoomista, olen sinne muutaman albumin käynyt lisäämässä.  Siskoni Facebook-etusivulla oli tullut tutun näköinen olohuone vastaan, ja sitä kautta kuulin, että olohuoneemme löytyy myös StyleRoomin Facebook-sivuilta. Sivua selaillessani, löysin sieltä esittelyn meidän tuvastakin. Olivat kovin kauniisti kirjoittaneet molemmista kohteistamme.


8.1.2017

Yhden aikakauden päätös

Tänään on kotiäitivuosieni viimeinen päivä. Huomisesta elämään astuu uudenlainen arki ja uusi päivärytmi.
Nämä olivat ilon, surun ja kasvun vuosia. Läsnä on kuitenkin kiitollisuus ja haikeus.

Tästä eteenpäin mies jatkaa lasten kanssa kotona.
Tänään olen halinut poikia vähän normaalia enemmän, jottei huomenna töissä iskisi halipula ♡




3.1.2017

Lettuja pikku potilaille

Meillä jylläävä tauti paljastui sitten influenssaksi.
Joillain supervoimilla olen kuitenkin itse pystynyt välttämään tartunnan. Tai tuskin tässä mikään Wonder woman ollaan, eiköhän resistenssi ole tullut hankittua jo joskus aiemmin sairastamalla.

Yskiville pojille ei ole ruoka kunnolla maistunut ja ajattelin kokeilla jospa letut kelpaisi. Ei terveellisin vaihtoehto, mutta menköön näin sairaana. Pääasia, että jotain syövät.

Lettutaikinan tein taas luottoreseptillä, jonka laitan nyt tännekin muistiin.
Taikinan jujuna on mausteet, jotka antavat lettujen makuun syvyyttä. Ajatus mausteista voi tuntua hassulta, mutta me olemme olleet niin vakuuttuneita mausta, että nykyään meillä tehdään letut aina tällä reseptillä. Jos vaihtelua kaipaa, niin taikinan sekaan sopii hyvin porkkanaraaste tai silputtu pinaatti.


Täydelliset letut

5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
  ½ tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
(2 dl porkkanaraastetta tai silputtua pinaattia oman maun mukaan)

Ainekset sekaisin ja jätetään taikina turpoamaan. 
Puolen tunnin päästä paistetaan voissa pitsireunaisia lettuja, ja nautitaan hillon ja mansikoiden kera.
Namsk!




1.1.2017

Kastanjat ja tammenterhot tuvan nurkassa

Joulun aikaan meillä on herkuteltu kastanjoilla.
Keski-Euroopassa paahdetut kastanjat ovat suosittuja kojuista myytäviä pikkuherkkuja - itse en kuitenkaan ole näitä päässyt maistamaan kuin omasta leivinuunista tulleina. Meillä koko perhe pitää kastanjoiden mausta ja kaupan päällisiksi saamme talon tuoksumaan mielettömän ihanalle.




Syksyllä kerätyistä tammenterhoista saimme isoveljen kanssa aikaan kranssin. Poika sai valita terhoja ja minä liimailin kranssipohjaan. Nyt valmis kranssi odottelee hyllyllä, että pääsisi ruokakomeron oveen roikkumaan. Tarkoitus olisi nimittäin rakentaa ikkunan vasemmalle puolelle pieni ruokakomero.
Meillä leivotaan ja tehdään ruokaa paljon. Useasti hommaan ryhdytään fiiliksen mukaan, ja kaapeissa olisikin hyvä olla valmiina erilaisia jauhoja ja kuiva-aineita inspiraation varalle. Tällä hetkellä kaappitila ei kuitenkaan vastaa tarvetta, joten ruokakomeroa kovasti jo kaivattaisiin. Yläkerran remontti on kuitenkin sen verran kesken, että kranssi joutuu vielä tovin odottelemaan hyllyllä.






Ruokakomeron oveksi on tulossa vanha ovi, josta olen pikkuhiljaa rapsutellut maaleja irti. Paljoakaan ei rapsuteltavaa ole enää jäljellä ja toivottavasti sen projektin ehtisin saamaan valmiiksi ennen töihin lähtöä.