Tänään päästään "ennen ja jälkeen" juttusarjassa tuvan kimppuun.
Tarkoituksena ei ole arvostella kenenkään sisustusvalintoja, mutta voin kuitenkin todeta, että meiltä vaadittiin jonkin verran mielikuvitusta, että nähtiin silloin ostohetkellä millaiseen lopputulokseen me voisimme täällä päästä. Ja nyt pidemmittä puheitta tässä "ennen ja jälkeen kuvat"...
Eli tuosta lähdettiin tupakeittiön kanssa liikkeelle. Lähtötilannekuva on otettu ennen meidän muuttoa, joten irtokalusteet oli tietysti viety pois, mutta muuten kuvasta on nähtävissä materiaalit ja tuo ahdas pohjaratkaisu, pimeydestä nyt puhumattakaan.
Kaikki pintamateriaalit vaihdettiin. Lattian laminaatti vaihtui puulattiaan, kaapit vaihdettiin valkoisiin, kaakelit vaihdettiin ja pinnat maalattiin. Suuren muutoksen teki myös katon maalaaminen, joka tuntui nostavan huonekorkeutta vähintään metrillä. Kattoparrut haluttiin jättää puunvärille, mutta ensin niistä piti hioa pois epätasainen petsikäsittely. Alta paljastui onneksi kauniisti patinoitunut satavuotias puu.
Yläkaappien vähentäminen lisäsi kovasti kaivattua valoisuutta ja turha väliovi poistettiin tuvan ja portaikon välistä. Saareke tehtiin uudestaan pienempänä ja käännettiin hieman vinoon, jotta kulkuväylä portaikkoon pysyisi esteettömänä.
Tästä kuvaparista näkee miten jääkaapin paikan siirtäminen mahdollisti tietysti pidemmän työtason sekä vierekkäisen kaappirivin, mutta vaikutti myös merkittävästi valon kulkuun keittiössä. Tupa on pohjoiseenpäin joten kaiken sisääntulevan valon olisi hyvä päästä kulkemaan esteettä, ja nyt tuo möhkäle ei enää blokkaa valoa työtasoille.
Tupakeittiö on sen verran iso tila, että vaikka jääkaappi ja pakastin ovat nykyään erilliset, mahtuvat ne edelleen nurkkaan hyvin ja rinnalle on saatu mahtumaan vielä ruokakomerokin. Huomasitteko muuten jo jääkaappien ovimateriaalin, niistä tulossa DIY juttu myöhemmin.
Tupakeittiö on talon vanhimmassa osassa, joka on 1800- luvun lopun hirsirunkoa. Muuttaessamme kaikki hirsiseinät oli levytetty piiloon, joten remontissa pyrimme mahdollisuuksien mukaan ottamaan hirsiä näkyviin. Keittiössä hirsiseinä pääsi paraati paikalle ruokapöydän taakse, jossa se ilahduttaa minua kyllä päivittäin.
Näissä kuvissa näkyy myös miten suuri vaikutus tuli viihtyisyyteen ja taas siihen valoisuuteen, kun ulko-oven paikka siirrettiin tuosta tuvan ja eteisen välistä alkuperäiselle paikalleen eteiseen.
Ainut asia mikä tuvassa jäi paikoilleen oli edeltävän omistajan toimesta muurautettu pieni leivinuuni. Tämänkin ympäriltä on kaikki pinnat uusittu, ja vaikka en itse ensisijassa valitsisi vuolukiveä, saatiin tuo sulautumaan miehen isän muuraaman uunikompleksin kanssa aika kivasti yhteen.
Ja meidän virallisesta tarkastajasta pitää vielä mainita. Olen lukenut etteivät kissat yleensä pidä tavaroiden siirtelystä ja voivat ihan tosissaan masentua jos kotona rymsteerataan oikein kunnolla. Meidän Hugo taas on aina tykännyt olla remontissa mukana ja käynyt vielä päivän päätteeksi tarkastamassa lopputuloksen. Useimmiten loppulausunto on ollut hyväksyvä ja paikat on kissan toimesta otettu nopeasti käyttöön. Joten voitte kuvitella ärsytyksen tason, kun eräänä päivänä hänen nukkumapaikalleen oli nostettu uuni. Tuona iltana loppulausunto oli yllättäen hylätty isolla kissantassunjäljellä.
Seuraavassa "ennen ja jälkeen" osiossa siirrytään sitten nurkan takaa kurkistelevaan olohuoneeseen.
Kirpeää pakkasaamua!
Lähetä kommentti