18.1.2019

Ebba Masalin kalenteri ja uudet alut

Vaikka tämän vuoden puolella on jo tullut kirjoiteltua niin silti tämä tuntuu vuoden ensimmäiseltä postaukselta. Kevättä kohden mennään - ainakin ajatuksissa!


Pakkasta on -17 astetta ja piha notkuu lähes puolen metrin kinoksista, mutta ajatus on silti muuttunut keväisemmäksi. Tänään nautittiin upeasta auringon paisteesta ja päivän pidentymisen on jo huomannut. Tammikuu on jo kääntynyt loppupuolelle ja helmikuu on aina niin mukavan lyhyt. Maaliskuussa suunnitellaankin jo poikien syntymäpäiviä ja siitä se kevät sitten alkaakin. 


Jouluruusuja taisin pitää liian lämpimässä tuvassa ja ne pudottivat kukkansa turhan nopeasti. Mullasta näytti kuitenkin pilkistävän uusia lehden alkuja joten ajattelin ettei kasvit ehkä olleetkaan täysin menetetyt. Kuistin viileydessä ne alkoivatkin kurottelemaan varsiaan ylöspäin. Toinen on jo kasvattanut hienot lehdet, toinen on hieman ujompi. Toivottavasti nämä viihtyvät kevääseen asti, jotta saisin ne istutettua pihalle.


Blogikin tuntuu olevan uuden edessä. Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut, mutta oma ajatus on jotenkin selkeämpi blogin suhteen. Innostus tämän tekemiseen kasvaa koko ajan ja uusimpana innoittajana on uusi kameran objektiivi. Pääsin kesällä kuvaamaan erään lehtijutun ja osan palkkiosta päätin sijoittaa takaisin tähän harrastukseen.
Jo blogia aloittaessa päätin, että blogin kuvien tunnelma tulee olemaan pehmeä ja lämmin. Ja uudella objektiivilla saan kuviin nyt lisää tuota pehmeyttä mikä minua kuvissa monesti viehättää.


Mutta hei, eikös ole ihana tuo Ebba Masalinin seinäkalenteri! 
Ebba Masalinin koulutauluja ihastelen aina sellaisen nähdessäni, mutta meille en sellaista ole vielä kiikuttanut. (Ja nyt tietysti keksin mihin sellainen kaivattaisiin pikimmiten!) Mutta tämän seinäkalenterin avulla pääsen ihastelemaan jopa 12:sta erilaista kuvaa. Ja oli tällä kalenterilla ihan todellinen tarvekin - kalenteriin merkataan viikkomenot ja poikien päiväkodin ohjelmat. Nyt pitäisi lelut, eväät ja kurahousut olla mukana oikeina päivinä, muistettavaksi jää enää missä päivässä mennään. Sekin saattaa tietysti olla oma ongelmansa!  


Teitä lukijoita saapuu tänne koko ajan enemmän mistä olen kovin iloinen ja toivon, että löydätte täältä inspiraatiota ja kauneutta! 

Ihanaa viikonloppua ja ensi kerralla inspiroidutaan ensimmäisistä tulppaaneista!


12.1.2019

Vielä kerran joulukodista

Koska blogi on palaillut hissukseen tauolta, ja vaikka aihe alkaa olemaan jo hieman vanha, niin tänään vielä meidän joulukotia. Lastenhuone on täällä jo kuusineen vilahtanutkin, joten tänään sekalainen otanta meidän alakerran tunnelmasta.


Vaikka useimmilla taitaa joulu olla jo pakattuna pois, niin osassa Suomea  joulun tunnelmasta nautitaan vielä huomiseen Nuutinpäivään saakka. 
Meillä on jo kuuset viety ulos ja piparkakkukylä syöty, mutta jotain joulusta on vielä paikoillaan. Osa joulukukista on vielä hyvin voimissaan ja ikkunoissa roikkuu vielä valotähdet. Tähdistä luovun asteittain - valoja en enää niihin sytytä ja otan ne sitten alas kun totaalisesti kyllästyn. Jos nämä ihanan valoisat päivät jatkuvat niin siihen ei kyllä kovin kauaa enää mene.


Mausteinen banaanikakku nousi joulunajan suosikiksi, jota taisin lomien aikana leipoa herkkusuille jopa kolmeen kertaan.
Piparitalo, tai oikeastaan piparikylä, tuli tehtyä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Piparikylästä olisi kyllä perinteeksi asti, oli sen verran helppoa ja hauskaa tehdä erilaisia talomalleja. Ja pieni tuikku kylän keskellä sytytti ikkunoihin ihanasti valot.


Kynttilöitä tuli poltettua paljon enemmän viime vuoteen verrattuna. Meidän lähes 4-v. Pikkuveli on kasvanut en verran isoksi pojaksi jo, ettei kynttilät herätä enää samanlaista kiinnostusta kuin vielä vuosi sitten. Mutta ainahan se on aitojen kynttilöiden kanssa oltava erityisen varovainen. Lapsiin ei voi sata prosenttisesti näissä asioissa luottaa vaikka kuinka tietäisivät mitä ei saa tehdä (nim.merk. ongin pikkuveljen nenästä superlonpalan kun oli uteliaisuuttaan halunnut kokeilla mahtuisiko se nenään).

Olohuoneeseen vaihtui matto ja joulukuusi pääsi tuttuun nurkkaan. Olohuoneen punaiset tekstiilit miellyttävät vielä joulun jälkeenkin, joten näitä ei ole vielä kiire vaihtaa.


Joko teiltä on kerätty joulu kokonaan pois?
Ja ensi kerralla lupaan, että joulu sanaa ei enää mainita, 
vaan siirrytään muihin aiheisiin!