Täällä taas.

Viime viikonloppu meni vähän erilaisissa tunnelmissa kuin oli ajateltu, joten nämä kuvat jäivät odottelemaan koneelle.

Ajatuksissa on ollut aloittaa talon remonteista postaussarjaa, johon kaivelisin kuvia ennen remonttia eli kuvia siitä mistä lähdettiin liikkeelle. Meillähän ei kaikki nurkat ole vielä kunnossa, mutta näissä postauksissa voisin kuitenkin näyttää hieman laajempaa kuvakulmaa. Itsestäni on aina kiva nähdä näitä ennen & jälkeen kuvia, ja vaikka meillä ei vielä olekaan "valmista" niin aika isoa muutosta on jo kuitenkin saatu aikaan.

Mitäs mieltä olette - olisiko kiinnostusta nähdä meidän talon ennen & jälkeen kuvia?

Syksyn sävyt hiipivät pihalle ja viime viikonloppuna taidettiin hyvästellä tämän vuoden viimeiset kesämekkokelit.

Syksy on tulossa - sen tuntee aamuisin nenänpäässä ja iltaisin varpaissa. Vielä en olisi ollut valmis näihin pimeneviin iltoihin ja viileisiin aamuihin, mutta yritetään pitää mieli syksyn parhaissa puolissa - luonnon väreissä ja pihan askareissa.

Loppukesän ja alkavan syksyn puuhia on myös pakastimen täyttäminen talven varalle.

Mustikoita ja mansikoita meillä tykätään syödään pitkin vuotta, joten niitä onkin varattu riittävästi.

Pihasta löytyy komeat punaherukkapensaat, mutta tuota kirpeää marjaa ei meillä kulu samassa suhteessa kuin satoa saadaan. Ja edellisvuoden punaherukoita löytyy vielä pakastimesta, joten tänä vuonna pensaista kerättiin marjoja vain suoraan suuhun.

Tulevaisuudessa kun pihalle istutetaan vielä mustaherukka- ja vadelmapensaat, niin aika kattavasti saadaan marjoja pakastimeen, jos vain satoa tulee.

Kesän marjat kun on saatu pakkaseen niin seuraavaksi odotellaan syksyn omenasatoa. Tiedossa on ainakin hillojen ja soseiden keittelyä, ja lohkoja pakastan varmasti akuutin omenapiirakkahimon varalle.

Tänään ulkolämpötila näyttää 8 astetta, joten talon lämmitys puuhiinkin päästään pian!

Lastenhuoneen remontti on taas nytkähtänyt hitusen eteenpäin.

Viime näkemän jälkeen seinät on tapetoitu ja sähkökalusteet asennettu. Seinille on myös ilmestyneet ensimmäiset valaisimet.

Alunperin nämä valaisimet hankittiin olohuoneen kattoon kohdevalaisimiksi, mutta siihen tarkoitukseen ne eivät kuitenkaan sopineet. Valaisimet ovat siis saaneet odotella vintillä parempaa kohdetta, ja vihdoin lastenhuoneen remontin yhteydessä ne löysivät paikkansa.

Tähän valaisimen alle tulee toiselle pojalle sänky ja vastakkaiseen nurkkaan samanlainen yhdistelmä. Syy miksi valaisimet eivät alunperin käyneet olohuoneeseen oli siinä, kun valaisimen kupuosa on kovin matala ja hyvin pienikin lamppu tulee kupuosan alta näkyviin. Olohuoneeseen olisi tarvittu kirkkaat lamput ja tällöin ne olisivat häikäisseet ikävästi. Nyt valaisimet saavat toimia poikien sänkyjen vieressä lukuvaloina, jolloin vähän himmeämpikin lamppu antaa riittävän valon illan lukuhetkiin.

Ennen kuin huonetta voidaan ruveta kalustamaan pitää muutamama juttu saada vielä tehtyä - listojen maalaus ja kiinnitys on ainakin vielä listalla.

Sängyt ovat siis tulossa tuonne huoneen matalimpaan nurkkaan, ja jottei lapset kasvaessaan kolauttelisi päätän kattoon jätämme sängyt takaseinästä riittävästi irti. Tuota sänkyjen ja seinän välistä tyhjää tilaa ei kuitenkaan jätetä hyödyntämättä, vaan koloon on tarkoitus rakentaa takaseinän mittainen laatikko, johon päiväpeitot ja ylimääräiset tyynyt saadaan yön ajaksi piiloon.

Pikkuhiljaa tässä edetään ja onneksi kokoajan valmiimpaan suuntaan!

Ei ole varmankaan jäänyt epäselväksi, että pidän vanhoista ja patinoituneista esineistä.

Ja kun miehen isä toi meille mustikoita ihanasti tummuneessa pärekorissa, piti kori nostaa keittiön tasolle ja kaivaa kamera esiin.

Meillä onneksi säästyttiin kovalta myrskyltä. Ukkonen kyllä jyrisi, mutta pahin myrsky ja tuulet vaikuttivat kulkeneen etelämmästä ohi. Toivottavasti teilläkin on pysynyt paikat ehjinä!

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Tämähän oli ihan vahinko, mutta mukava sellainen.

Halusin sohvan takana olevalle pöydälle suuren valaisimen. Hetken silmäilin kotona ympärilleni ja katse osui toimettomana olleeseen vanhaan ruukkuun.

Ruukku on löytynyt kirppikseltä jolloin mukana tulleessa lapussa kerrottiin sen olevan 1800-luvun laivasta. Tämän tarinan totuudenmukaisuudesta en osaa sanoa - liekö antiikkia, mutta vanha se on ainakin.

Nostin siis ruukun pöydälle ja seuraavaksi sovittelin varjostinta siihen päälle. Yhdistelmä oli kaikin puolin juuri sitä mitä olin ajatellut. Jokin tämän oloinen ja kokoinen piti siis löytää.

Pikainen selailu nettikaupoissa ei tuottanut juurikaan tulosta, kun mitään vastaavaa ei tuntunut oikein löytyvän. Silloin mieleeni tulikin, että saisiko pöydällä jo olevasta yhdistelmästä tehtyä ihan oikean valaisimen.

Ja näin se onnistui.

Löysin riittävän kapean lampun jalan joka mahtuisi ruukun suusta sisään. Jalka oli kuitenkin ruukkua matalampi, joten pohjalle piti saada jotain koroketta. Muovirasia oli tähän paras ratkaisu, koska sen sai taiteltuna mahtumaan ruukun suusta sisään.

Joten muovirasia ja jalka ruukkuun sekä varjostin paikoilleen. Avot, valaisin valmis!

Valokatkaisin jäi sopivasti ruukun suun sisäpuolelle, josta siihen pääsee helposti vielä käsiksi. Johto tietysti kulkee tuosta ruukun suun yli, mutta kauempaa katsottuna sitä ei edes huomaa. Ja halutessaan johdon voi pienellä teipin palalla kiinnittää ruukun takapuolelle kulkemaan pintaa pitkin, jolloin johto ei näy sivustakaan katsottaessa. Minulla kävi myös tuuri, kun satuin löytämään ruukun väreihin sopivan lampun jalan ja johtokin passaa väreiltään mainiosti.

Lampun varjostimen otin toisesta valaisimesta, ja se on harmiksi saanut kolhuja lasten pallo(!)leikeistä. Tilalle olisi tarkoitus vaihtaa ehjä varjostin ja olenkin jo katsellut joitain pehmeämmän värisiä - samettia, pellavaa, silkkiä, johonkin näistä varmaan päädyn.

Jos ei kirppiksellä onnista niin tällä hetkellä kaupoissa on tarjolla todella näyttäviä ruukkuja, joita suosittelenkin katselemaan uudella silmällä. Jospa niistä olisikin uuden ja persoonallisen valaisimen jalaksi.

Nimittäin lomapäivissä ja pioneissa.

Pihalla piilotteli vielä yksi pieni pioni, jonka nappasin sulostuttamaan keittiön hyllyä.

Kesä ei oikein kelien puolesta ole antanut parastaan, mutta muuten on ollut ihana loma. Kodin kunnostusta ja löysäilyä on tehty sopivassa suhteessa ja lapsillekin on ollut mukavasti ohjelmaa.

Kohta on kuitenkin edessä se hankalin homma kun pitää saada tavarat kasaan ja koko porukka ajoissa nukkumaan, jotta aamulla jaksetaan nousta alkavaan arkeen.

Mukavaa viikkoa sinulle!

Niin se kesä vaihtui jo elokuun puolelle. Nyt nautiskellaan vielä viimeisistä lomapäivistä, kunnes ensi viikolla on edessä paluu arkeen.

Lomalla on ollut viimein aikaa panostaa blogin tekniseen puoleen, joten yhtenä iltana (ja yönä) päivitin blogin ulkoasun uuteen uskoon. Toivottavasti tekin pidätte uudistuneesta ilmeestä! Samassa rytäkässä päätin vaihtaa myös kuvankäsittelyohjelman parempaan, ja eilen olenkin leikkinyt Lightroomin kanssa. Ohjelma vaikuttaa oikein pätevälle ja selkeälle käyttää. Tavoitteena on, että kuvatkin päivittyvät tämän myötä uudelle tasolle, mutta se taitaa kuitenkin riippua sitten tästä käyttäjästä.

Loman aikana on tullut käytyä harmillisen vähän kirpputoreilla, mutta onneksi löytöjä voi tehdä myös näin kotoa käsin ja viimeisin ostos löytyikin paikallisen FB kirppiksen sivuilta.

Kauan olen riisiposliinia ihaillut ja nyt sain sitä viimein kotiin asti ihailtavaksi. Tarjolla oli 6 kahvikupin setti kermakon ja sokerikon kanssa sekä lisäksi sekalainen setti lautasia. Kahdessa kupissa on särö, mutta ne eivät käyttöä haittaa - jos nyt käyttöön edes tulevat. Kupit ovat nimittäin kovin pieniä ja sopisivat enemmän espresso kupeiksi. Miehen sormille kuppien korvat taitavat olla liian hentoiset ja huvittavaa on, että minä en edes juo kahvia. Mutta kovin ovat kauniit ja sehän minulle riittää. Kupit pääsevät nyt tuvan astiakaappiin, jonka lasiovien läpi niitä tulee varmasti ihailtua päivittäin.

Astiat ovat Arabian tuotantoa ja lautasten pohjissa on kaiverrettuna Arabian lisäksi FHK kirjaimet.

Arabialle riisiposliini tuotteet kehitteli itävaltalaissyntyinen Friedl Holzer-Kjellberg. Ensimmäiset tuotteet valmistuivat vuonna 1942, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana riisiposliinista kasvoi Arabialle merkittävä tuote. Vuonna 1974 tuotanto jouduttiin kuitenkin lopettamaan riisiposliinin polttoon liittyvien ympäristöhaittojen (!) takia. Kymmenen vuoden päästä riisiposliinitekniikkaa palauteltiin uudelleen käyttöön ja uskoisin, että ympäristöystävällisemmin tuotantomenetelmin.

Tiesittekö - riisiposliini nimitys tulee astioiden pienistä aukoista jotka ovat kuin riisinjyvien muovaamia. Todellisuudessa aukot on tehty terävällä veitsellä jotka lasitusvaiheessa saavat pintaansa ohuen lasitteen. Tämän kalvomaisen lasitteen ansiosta valo kulkee kauniisti astioiden läpi, mikä muotoilun lisäksi luo astoille niiden keveän ja herkän ilmeen.

En osaa sanoa miltä vuosikymmeneltä nämä ostamani astiat ovat, mutta tiedän, että näitä tulen vaalimaan ja ihailemaan tulevat vuosikymmenet.