Miten antiikkiruukusta tuli valaisin

Tämähän oli ihan vahinko, mutta mukava sellainen.

Halusin sohvan takana olevalle pöydälle suuren valaisimen. Hetken silmäilin kotona ympärilleni ja katse osui toimettomana olleeseen vanhaan ruukkuun.

Ruukku on löytynyt kirppikseltä jolloin mukana tulleessa lapussa kerrottiin sen olevan 1800-luvun laivasta. Tämän tarinan totuudenmukaisuudesta en osaa sanoa - liekö antiikkia, mutta vanha se on ainakin.

Nostin siis ruukun pöydälle ja seuraavaksi sovittelin varjostinta siihen päälle. Yhdistelmä oli kaikin puolin juuri sitä mitä olin ajatellut. Jokin tämän oloinen ja kokoinen piti siis löytää.

Pikainen selailu nettikaupoissa ei tuottanut juurikaan tulosta, kun mitään vastaavaa ei tuntunut oikein löytyvän. Silloin mieleeni tulikin, että saisiko pöydällä jo olevasta yhdistelmästä tehtyä ihan oikean valaisimen.

Ja näin se onnistui.

Löysin riittävän kapean lampun jalan joka mahtuisi ruukun suusta sisään. Jalka oli kuitenkin ruukkua matalampi, joten pohjalle piti saada jotain koroketta. Muovirasia oli tähän paras ratkaisu, koska sen sai taiteltuna mahtumaan ruukun suusta sisään.

Joten muovirasia ja jalka ruukkuun sekä varjostin paikoilleen. Avot, valaisin valmis!

Valokatkaisin jäi sopivasti ruukun suun sisäpuolelle, josta siihen pääsee helposti vielä käsiksi. Johto tietysti kulkee tuosta ruukun suun yli, mutta kauempaa katsottuna sitä ei edes huomaa. Ja halutessaan johdon voi pienellä teipin palalla kiinnittää ruukun takapuolelle kulkemaan pintaa pitkin, jolloin johto ei näy sivustakaan katsottaessa. Minulla kävi myös tuuri, kun satuin löytämään ruukun väreihin sopivan lampun jalan ja johtokin passaa väreiltään mainiosti.

Lampun varjostimen otin toisesta valaisimesta, ja se on harmiksi saanut kolhuja lasten pallo(!)leikeistä. Tilalle olisi tarkoitus vaihtaa ehjä varjostin ja olenkin jo katsellut joitain pehmeämmän värisiä - samettia, pellavaa, silkkiä, johonkin näistä varmaan päädyn.

Jos ei kirppiksellä onnista niin tällä hetkellä kaupoissa on tarjolla todella näyttäviä ruukkuja, joita suosittelenkin katselemaan uudella silmällä. Jospa niistä olisikin uuden ja persoonallisen valaisimen jalaksi.