* Kaupallinen yhteistyö: Orthex
Ei varmasti ole kovin montaa kotia, mistä ei löytyisi Orthexin tuotteita.
Meiltä ainakin löytyy monia arjessa tarpeellisia tavaroita, kuten ämpäreitä, pakasterasioita ja erilaisia muovilaatikoita. Monet näistä ovat käytössä viikottain tai jopa päivittäin, ja ne otetaan kaapista esiin tarpeen tullen. Olinkin erittäin iloinen kun Orthexilta tiedusteltiin olisiko meidän kodissa tarvetta uuden näköisille säilytyslaatikoille.
Lastenhuoneen kirjahylly on jo jonkin aikaa kaivannut päivitystä lelusäilytyksen osalta. Ja tähän tarkoitukseen nämä 100% kierrätysmuovista valmistetut SmartStore Basket - säilytyskorit sopivat vallan mainiosti!
Korit ovat tosiaan valmistettu 100% kierrätysmuovista, joka herättikin lasten kanssa kivaa keskustelua siitä miksi meillä kerätään muovit erikseen ja viedään kierrätykseen. Nämä säilytyskorit valmistetaan Ruotsissa, mutta meidän kierrätykseen viedyt muovit saattavat päätyä esimerkiksi Orthexin tehtaalla Lohjalla valmistettaviin saaveihin, jollaisia meidänkin saunassa on. Tällaisten arkisten asioiden kautta on helpompi saada lapsiakin ymmärtämään kierrätyksen merkitys. Muovi kun on kierrätykseen mainiosti soveltuva raaka-aine, ja kierrätyksen kautta muovista valmistetun tuotteen elinkaaren voi saada hienosti jatkumaan uudessa muodossa.
Meille saapui koreja kolmesta tarjolla olevasta koosta. Kansivaihtoehdoista valitsin bambukannet, jotka tekevät koreista helposti pinottavat, mutta myös ennen kaikkea hyvin sisustukselliset. Vai mitä mieltä olette - minusta nämä ovat niin kauniit korit, että saavat ehdottomasti olla esillä!
Ja vielä pitää kertoa miten pojat olivat ihmeissään ja samalla innoissaan, kun kerroin, että Orthex oli halunnut lähettää heille nämä korit.
Pakettia availtiin vielä illalla ennen iltapalaa. Isoveli nappasi ensimmäisen paketista tulleen korin kainaloonsa ja huikkasi portaista, että nyt lähdetään äiti järjestelemään. Jouduin (hänen harmiksi) pikkusisustajaa toppuuttelemaan, että laitetaan korit paikoilleen sitten ajan kanssa :D
Myös pienempi veljistä vei korin mennessään, joka pääsikin heti merirosvoleikkeihin toimittamaan vankilan asemaa. Ukot laatikkoon, kansi kiinni, ja tallessa olivat!
Pakettia availtiin vielä illalla ennen iltapalaa. Isoveli nappasi ensimmäisen paketista tulleen korin kainaloonsa ja huikkasi portaista, että nyt lähdetään äiti järjestelemään. Jouduin (hänen harmiksi) pikkusisustajaa toppuuttelemaan, että laitetaan korit paikoilleen sitten ajan kanssa :D
Myös pienempi veljistä vei korin mennessään, joka pääsikin heti merirosvoleikkeihin toimittamaan vankilan asemaa. Ukot laatikkoon, kansi kiinni, ja tallessa olivat!
Ihana kesäinen viikonloppu olisi taas tulossa,
joten nautitaan auringosta!
Ja meillä jatkuu terassin kunnostuspuuhat!
*
Joko seuraat Hiirkoskea Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa?
Ja meillä jatkuu terassin kunnostuspuuhat!
*
Joko seuraat Hiirkoskea Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa?
Eilen oli yhdeksäs hääpäivä, joten teemaan sopiikin hyvin minun hääkimpun mukaiset kukat eli...
...ihanat pionit!
Edeltävän omistajan toimesta pihalla (ja muuallakin) oli tehty joitain erikoisia ratkaisuja, mutta yhdestä päätöksestä olen ollut täysin samoilla linjoilla. Nimittäin pionien määrästä. Pionien istutusten kanssa ei, minun onneksi, oltu pihistelty ja näin äkkiä laskettuna puskia taitaa olla pihassa parikymmentä.
Pioni on yksi lempikukistani ja olen onnellinen, että voin kerätä näitä kaunottaria omasta puutarhasta. Joka vuosi kerättävää riittää useampaan kimppuun ja erityisesti tänä vuonna, nuppujen määrästä päätellen, tuntuu olevan pionille suotuisat oltavat.
Ensimmäiset kukat avautuivat juhannukseksi ja kävin niitä tietysti noukkimassa maljakkoon. Itseäni miellyttää eniten hennon vaaleanpunaiset pionin kukat, mutta ovathan nämä hehkuvat pinkitkin aivan upeita.
Toinen puutarhaelämään liittyvä ja ennemminkin vihastuttava asia on ollut ampiaiset.
Ne ovat nimittäin tänä vuonna tehneet turhan hanakasti pesiä talon lähelle. Räystäiden sisään ilmestyy joka vuosi pesiä, mutta näistä ei ole ollut haitaksi, koska pörinä pysyttelee lähellä katonharjaa. Mutta tänä vuonna tarina oli toinen, kun pelkästään terassilta löytyi kaksi pesää - toinen remonttitarvikkeille jätetystä pahvilaatikosta ja toinen miehen kumisaappaasta. Tuo kumisaapaspari oli ollut terassilla alkukesän toimettomana, joten ampiaiset olivat keksineet, että saappaan kärjessä olisi hyvä suojaisa paikka pesälle. Onneksi miehellä on ollut toiset saappaat käytössä, jotta ei sattunut polkaisemaan tuota ampiaissaapasta jalkaansa, hui!
Ja vielä yksi kummallinen, tai jopa röyhkeä, pesänrakennusyritys oli meidän vaatehuoneessa.
Huomasin kun ampiainen hyvin määrätietoisena lensi makuuhuoneen ikkunasta sisään ja suoraan vaatehuoneeseen. Kun ehdin varovaisesti perässä katsomaan mihin suuntasi matkansa, niin pörriäinen oli jo ehtinyt kadota. Hetken päästä se pudottautui katon rajasta listan takaa (tässä kohtaa listassa on pieni rako sähköjohdolle) ja suuntasi ulos samasta ikkunasta yhtä määrätietoisena kuin tullessaan. Päätin tämän vuokralaisuuden siihen paikkaan ja pistin makuuhuoneen ikkunat visusti kiinni. Hyyryläinen kävi ikkunan takana vielä nakuttelemassa, joten kuumuudesta huolimatta pidän kyllä makuuhuoneen ikkunat kiinni tämän viikon.
Ampiaiset ja remonttitavarat on nyt häädetty terassilta,
joten jossain kohtaa tässä kesällä on tulossa pieni terassin "ennen ja jälkeen" muutos!
Kivaa tiistaipäivää!
*
Juhannuskuviin mielessä olisi ollut hulmuavat helmat ja vaaleanpunaiset pionit, mutta...
...lähestyvä kesäloma on venyttänyt työpäiviä pitkiksi, jolloin kuville on löytynyt aika vasta illansuusta. Siksi juhannustoivotukset tulevat tällä kertaa juhannusruusun tuoksuisesta olohuoneesta.
Meillä jäi osa perheestä nyt kesälomille, ja oma loma odottelee parin viikon päässä. Isoveli päätti eilen tarhataipaleensa, ja loppukesästä siirtyy kulkemaan esikoulun ovesta. Ovi on vanhasta tarharyhmästä seuraava, joten kulkemiseen ei isoa muutosta ole vielä tulossa, mutta oven takana odottaakin sitten jo uudenlainen päiväsisältö. Me vanhemmat saimme jo Wilma salasanat postissa, joten meilläkin alkaa uudenlaiseen esikoulumaailmaan tutustuminen.
Sitä vaan jaksan ihmetellä, että miten nopeasti aika kulkeekaan lasten kanssa. Juurihan se pieni ihme nostettiin sieltä mahasta tuijottamaan minua tummilla tuimilla silmillään, ja nyt tuo ripakinttu hihkuu tuossa ympärillä ja pyytää googlaamaan Minecraft pyöräilykypärää ♥
Sitä vaan jaksan ihmetellä, että miten nopeasti aika kulkeekaan lasten kanssa. Juurihan se pieni ihme nostettiin sieltä mahasta tuijottamaan minua tummilla tuimilla silmillään, ja nyt tuo ripakinttu hihkuu tuossa ympärillä ja pyytää googlaamaan Minecraft pyöräilykypärää ♥
Isoveli heräsi tänään klo 6.30, koska kuulemma kesälomalla saa herätä ajoissa!
Ja minä kun ihan luulin, että se on toisinpäin, terveisin: kymmeneen nukkunut ;D
Toivottelen ihanaa ja rentouttavaa juhannusta,
ja nautitaan auringosta ja yhdessäolosta!
Mikä siinä onkin, että talven pimeinä ja harmaina päivinä sitä vaipuu tasaiseen koomaan saamatta oikein mitään aikaiseen. Ja kun kesä taas koittaa niin kuvittelee vuorokauden tuntien riittävän kaikkeen siihen minkä olisi voinut tehdä edellisen kahdeksan kuukauden aikana.
Tämän viikonlopun osalta edeltävä piti täysin paikkansa. Pyykkiä tuli pestyä petivaatteista villapuseroihin ja valehtelematta taisin pyörittää ainakin 10 koneellista. Lisäksi järjestin vaatehuonetta, tein pihahommia ja kastelin kukkapenkkejä, tein pakolliset kotityöt, nukuin ihanat päiväunet, lapsille täytettiin pihalle polskutteluallas ja leivoin uimareille raparperipiirakan iltapalaksi.
Uusimmassa Koti ja Keittiö lehdessä oli ohje kookos-raparperipiirakkaan, josta innostuin ja kehittelin oman versioni kaapin aineksilla. Tällä minun reseptillä piirakasta tuli paksupohjainen ja miedosti kookokselle maistuva. Resepti sopisi varmasti myös mustikalle ja mansikalle, ja miksei omenallekin.
Ohuemman pohjan saisi puolittamalla taikinan ainekset, ja vastaavasti täytettä voisi tuolloin lisätä 1/3:n. Tällä ohjeella kookoksen maku on hyvin vieno, ja voimakkaamman maun halutessaan voi ranskankerman ja kookoskerman suhdetta säätää. Helposti muunneltava resepti siis!
Ohuemman pohjan saisi puolittamalla taikinan ainekset, ja vastaavasti täytettä voisi tuolloin lisätä 1/3:n. Tällä ohjeella kookoksen maku on hyvin vieno, ja voimakkaamman maun halutessaan voi ranskankerman ja kookoskerman suhdetta säätää. Helposti muunneltava resepti siis!
Tähän piirakkaan halusin tehdä raparperinvarsista hauskan kuvion, mutta yhtä hyvin raparperit olisi voinut leikata pieniksi paloiksi ja heittää ne mutkattomammin täytteen päälle.
RAPARPERI-KOOKOS PIIRAKKA
Pohja:
200g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1/2 tl jauhettua kardemummaa
Täyte:
3 isoa raparperin vartta (enemmänkin voi laittaa)
1dl kookoskermaa
100g ranskankermaa
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria
0,75dl sokeria
2 tl sitruunamehua
*
Piirakan leivoin leivinpaperilla vuorattuun 26cm piirakkavuokaan.
*
Vaahdota rasva ja sokeri.
Lisää munat sekaan yksitellen ja jatka vaahdottamista.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan lastalla sekoittaen.
Taputtele taikina vuoan reunoille ja pohjalle ja siirrä hetkeksi jääkaappiin.
*
Halutessasi esipaista pohjaa n. 10 min 175 asteessa.
*
Sekoita täytteen ainekset keskenään.
Kuori raparperit ja pilko halutun mallisiksi.
Kaada täyte (esipaistetun) pohjan päälle ja lisää raparperit omalla tyylillä.
Paista 175 asteessa vielä 30-45 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt.
Juhannusviikkoon ollaan jo päästy ja meilläkin hääpäivä lähestyy
(tänä vuonna vuorossa on kromihäät)!
Lämmintä viikonalkua sinulle!
*
Tervehdys torstai-iltaan!
Helteet väistyivät hetkeksi ja taidetaankin saada nyt pari sateisempaa päivää. Minua ei kylläkään harmita, koska olin aika laiska kastelija helteiden aikana ja kukat varmasti kaipaavat jo reippaammin vettä.
Kesäkukat on vielä hankkimatta, joten oven pielessä on saanut rehottaa kevään orvokit. Eipä tuo toisaalta haittaa kun noin runsaasti jaksavat kukkia!
Talon edusta on pohjoiseen päin ja tähän paistaa vain hetken ilta-aurinko. Aiemmin orvokki ei ole saanut tässä riittävästi aurinkoa ja kukinta on monesti jäänyt heikoksi. Mutta tämän kesän alku on ollut niin lämmin ja aurinkoinen, että orvokitkin ovat olleet tyytyväisiä tässä hämärämmässä oven pielessä.
Viikonloppuna taidetaan leipoa jotain makeaa oman maan raparpereista,
joten tavataan taas viikonloppuna!
joten tavataan taas viikonloppuna!
Heippa täältä vihreyden keskeltä!
Täällä bloginkin puolella olen monesti "puhunut" meidän talon ympäristöstä pihana, vaikka voisihan tätä kai kutsua myös puutarhaksi - villintyneeksi sellaiseksi.
Puutarhaksi kutsutaan aluetta jossa vuorottelevat puut, pensaat ja kukkaistutukset luoden rauhallisen ulkotilan. Monesti näiden lisäksi puutarhassa kasvaa myös hedelmäpuita ja marjapensaita.
Meidän puutarhasta löytyy näitä kaikkia edellä mainittuja, mutta myös, ei niin toivottuja, umpeen kasvaneita rikkaruohoalueita. Istutukset ja rikkaruohot ovat päässeet sulautumaan yhdeksi massaksi, ja meidän puutarha kaipaisikin kovan kitkemisen lisäksi selkeämpiä raameja.
Raameja olemme rakentamassa kivenlohkareista, joilla pengerrämme rinteisiin istutusaltaita ja rajaamme alueita toisistaan. Minun voimillani ei näitä kivenlohkareita pyöritellä, joten kivihommat kasautuvat miehelle ja minä yritän parhaani mukaan raivata rikkaruohoja pois pengerrysten tieltä.
Viikonloppuna kuljin kameran kanssa ja tein kuvainventaariota pihalla kasvavista perennoista. Lajeja laskiessa taisin päästä lähelle neljääkymmentä ja jos vielä koristepensaat otetaan mukaan niin kukkivia lajeja on pitkälti yli viisikymmentä. Ihan kivasti jo tuollakin perenna määrällä saa täytettä uusiin kukkapenkkeihin ja pensailla saa rajattua puutarhan tiloja lisää.
Talon edustalla olevia istutusaltaita kutsun pelastuspenkeiksi, joihin siirtelen perennoja turvaan rikkaruohojen seasta, ja joista perennat jatkavat matkaansa taas uusiin penkkeihin. Minulla on tapana jakaa perennoja aina siirtäessäni ne uuteen paikkaan ja ainakaan vielä ei mikään lajike ole tykännyt huonoa ahkerasta jakamisesta. Esimerkiksi lilan sammalleimun istutin penkin reunalle viime keväänä lyhyinä korren pätkinä ja jo vuodessa se on jaksanut levitä upeaksi kukkamatoksi.
Puutarhan pitää olla, kukkaloiston lisäksi, myös lastenleikkipaikka ja tammen alle onkin ilmestynyt risumaja. Minulle on puolestaan mieluisaa, että saan kuivattaa pyykit ulkona ja kerätä niihin puutarhan kukkaistuoksut talteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons