Tänään kuvia lasten valtakunnasta, josta ei aiemmin ole blogissa näkynyt kuin pala tapettia. Syy tähän näkymättömyyteen on yksinkertaisesti ollut se, että tämäkin huone on pitkään ollut keskeneräinen.
Kesällä remontoimme ala- ja yläkerran välisen portaikon sekä yläkerrassa portaikon ympäristön, joka on osana lastenhuonetta. Remontin aikana yläkertaan ei ollut menemistä kuin yöunien verran ja pojat nukkuivat meidän huoneessa, kun lastenhuoneen nukkuma-alue toimi listojen maalausasemana.
Poikien siirtyminen lopulta omaan huoneeseen sujui ongelmitta, ja ensimmäisen yön jälkeen ovat nukkuneet yöt heräämättä. Etukäteen kuitenkin mietin miten lastenhuoneesta saataisiin sellainen jossa nukahtaminen tuntuisi mukavalta tai yöllä herätessä olo olisi turvallinen vaikkei äiti enää ihan vieressä olisikaan.
Poikien siirtyminen lopulta omaan huoneeseen sujui ongelmitta, ja ensimmäisen yön jälkeen ovat nukkuneet yöt heräämättä. Etukäteen kuitenkin mietin miten lastenhuoneesta saataisiin sellainen jossa nukahtaminen tuntuisi mukavalta tai yöllä herätessä olo olisi turvallinen vaikkei äiti enää ihan vieressä olisikaan.
Poikien sängyt on sijoitettu huoneen matalaan osaan, jolloin vino katto sängyn kaiteen kanssa tekee sängystä pesämäisen. Sänkyjen päätyyn matalalle takaseinälle on rakennettu pitkä laatikosto jonka päälle pojat joka ilta järjestävät unilelut vartiomaan nukkujaa.
Unilelujen lisäksi pojille on ehdottoman tärkeää univalot, joita olen ripotellut useampaan kohtaan lastenhuoneessa. Erityisesti Pikkuveljelle valojen sytyttämisestä on muodostunut iltariitti ja tärkeää on saada pupu kurkkimaan tiipiistä. Nukkumaan mentäessä meillä sitten palaakin useampi univalo, joista sammuttelen osan poikien nukahdettua.
Normaalina iltana viemme miehen kanssa pojat nukkumaan ja toinen meistä jää sänkyjen viereen istumaan ja odottamaan poikien nukahtamista. Viime vuosiin on mahtunut monen tunnin nukutusrumbia, joten nykyään tämä vartissa kuuluva tasainen tuhina on muuttunut itsellekin aika kivaksi iltarutiiniksi ja rauhoittumishetkeksi. Meillä on oma mukava istumapaikka ja iltasadun lukemisen jälkeen itselläni aika kuluu sujuvasti Instagramia selaillessa. Ja niinkin hullun ajatuksen sain, että vuosien jälkeen kerrankin olisi aika ja paikka keskittyä oman kirjan lukemiseen, kun pienet lukuvalotkin ovat jo valmiina.
Unilelujen lisäksi pojille on ehdottoman tärkeää univalot, joita olen ripotellut useampaan kohtaan lastenhuoneessa. Erityisesti Pikkuveljelle valojen sytyttämisestä on muodostunut iltariitti ja tärkeää on saada pupu kurkkimaan tiipiistä. Nukkumaan mentäessä meillä sitten palaakin useampi univalo, joista sammuttelen osan poikien nukahdettua.
Normaalina iltana viemme miehen kanssa pojat nukkumaan ja toinen meistä jää sänkyjen viereen istumaan ja odottamaan poikien nukahtamista. Viime vuosiin on mahtunut monen tunnin nukutusrumbia, joten nykyään tämä vartissa kuuluva tasainen tuhina on muuttunut itsellekin aika kivaksi iltarutiiniksi ja rauhoittumishetkeksi. Meillä on oma mukava istumapaikka ja iltasadun lukemisen jälkeen itselläni aika kuluu sujuvasti Instagramia selaillessa. Ja niinkin hullun ajatuksen sain, että vuosien jälkeen kerrankin olisi aika ja paikka keskittyä oman kirjan lukemiseen, kun pienet lukuvalotkin ovat jo valmiina.
Taidan kaapata kirjan kainaloon ja suunnata poikien kanssa yläkertaan.
Hyvää yötä!
Kaunis huone :)
VastaaPoistaKiitos Kati! Iloa viikkoosi!
Poista