Eilen illalla viileni jo sen verran, että pihalle mentäessä piti käsivarsien peitoksi vetäistä jotain pitkähihaista. Gudrun Sjödenin "taiteilijatakki" odottelikin sopivasti eteisen tuolin kulmalla.
Pitkähihaisen kaveriksi en vielä suostu pukemaan pitkiä housuja, joten pohjoistuuli saa puhaltaa, mutta minä en vielä tällä viimeisellä lomaviikolla meinaa luopua farkkushortseistani.
Loma tosiaan lähenee loppuaan, ja miten erilainen kesä tämä on ollutkaan. Nimittäin tämä kesä oli ensimmäinen, kun meillä ei ollut mitään isompaa remonttiprojektia menossa. Voisi sanoa, että kesä onkin mennyt suurimmaksi osaksi laiskotellessa.
Muutamia sisustusprojekteja olen aloitellut, mutta tänä kesänä on kaikki tuntunut jäävän kesken. Ajattelin kuitenkin antaa itselleni synnin päästön tämän haahuilun suhteen. Aikataulutetun kevään jälkeen taisin juuri kaivata tätä päivien eteenpäin lillumista vailla selkeää päämäärää. Suorittaja luonteen takaraivossa tietysti kolkuttaa, että jotain konkreettista ja jopa valmistakin olisi pitänyt saada aikaan, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Eikös niin!
Keväällä latasin toiveita tämän vuotiseen pihan uudistukseen, mutta joudun myöntämään, että ei sekään harppauksin edistynyt. Tai olenhan raivannut ja kaivanut pienen rivitalopihan verran kukkapenkkejä, mutta tässä meidän hehtaarin viidakossa se ei vielä kovin näkyvää muutosta tee. Tsemppaan kuitenkin itseäni, että tässä on vielä vähintään pari kuukautta hyvää aikaa tehdä pihatöitä. Ja syksyllä pihalla on huomattavasti mukavampi puuhastella ilman ympärillä pörräävää ötökkäparvea. Minun lempipuutarhaohjelmakin, Puutarhakausi, palasi ruutuun uusilla jaksoilla, joten eiköhän puutarhainnostus ole kohta ylitsepursuava ja lapioon on taas tartuttava.
Ja vaikka nokkosta ja vuohenputkea puskee lähes jokanurkalla, niin löytyy niiden välistä joitain sitkeitä perennojakin. Isotähtiputki kurottelee varsiaan vähän siellä ja täällä, ja niitä riittääkin napsittavaksi maljakkoon asti. Olen aina tykännyt tästä valkoisesta herkästä kukasta, joka illan hämyssä tuntuu tuikkivan valkoista valoa.
Harmiksi isotähtiputkella on vain hyvin voimakas tuoksu, joka sisälle tuotaessa muuttuu jopa epämiellyttäväksi. Mutta ulkoterassin pöydälle näistä saa oikein mainion kimpun!
Toivottavasti teillä on kesä mennyt juuri niin laiskasti tai touhukkaasti kuin on ollut tarvis!
Ensi viikolla minulla alkaa arkirytmiin paluu
ja pikkuhiljaa blogikin alkaa palailemaan normaali rytmiinsä.
Mutta tämä viikko körötellään vielä ykkösvaihteella!
*
Lähetä kommentti