17 astetta pakkasta sekä höyryävä joki, ja taas muistin miksi tähän paikkaan aikoinaan ihastuttiin.
Kahdeksan vuotta sitten meidän tie tänne Hiirkoskelle kävi lähes suoraan Helsingin keskustan hulinasta. Parin kuukauden ajan tuossa välissä ehdittiin asua esikaupungissa rivitalossa, joka vain vahvisti jo pitkään kytenyttä tunnetta, että meidän paikka ei ole enää kaupungissa. Kaipasimme ympärille tilaa ja rauhaa.
Aiemmin tästä olenkin jo kirjoitellut.
Mutta siitä muistutuksesta.
Päivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli tämän talven kovimmat lukemat. Vaikka kova yskä korvensi rinnassa piti raikasta ilmaa saada haukattua edes pienen hetken, joten tein nopean pyrähdyksen joelle.
Joessa on virtaus ollut tänä talvena poikkeuksellisen suuri. Yleensä tähän aikaan vuodesta joki on edes osittain jäässä, mutta tänään koski kuohuu lähes yhtä hurjana kuin keväisin sulavesien aikaan.
Mutta tuona pakkasaamuna joen reunat olivat hetkellisesti saaneet kevyen jääkerroksen ja napakka pakkanen pisti joen höyryämään upealla tavalla.
Ja siitä yskästä. Tuon joella vietetyn kymmen minuuttisen aikana taisin yskiä kerran tai kaksi. Ilmassa oli niin valtava määrä kosteaa höyryä, että pakkasesta huolimatta teki höyry selvästi hyvää keuhkoille. Olo oli kuin isossa (kylmässä) höyrykattilassa.
Nyt maisema on huomattavasti vihreämpi, mutta toivottavasti ennen kevättä pääsisi vielä nauttimaan tällaisista lumimaisemista.
Tammikuu on lähtenyt hieman tahmeasti liikkeelle - meillä kun sairastellaan nyt jo kolmatta viikkoa. En ollut vielä edellisestäkään taudista toipunut, niin tähän päälle saatiin flunssa koko porukalle.
Mutta huonosti nukutun yön jälkeen päivän saa paremmin käyntiin kun sen aloittaa kynttilän valossa uunipuuroa nauttien. Ja kun pöytään nostetaan painava uunipata tarvitsee se alleen kunnolliset aluset, jotka löytyvät Sukhimattojen valikoimasta.
Sukhi tarkoittaa onnellista, joka minäkin olin kun löysin vihdoin pannunaluset jotka ovat samalla kauniit sekä käytännölliset.
Meillä pidetään usein pöytäliinaa ja lämpimiä patoja pöytään nostaessa haluan, että ne pysyvät sopivalla etäisyydellä pöytäliinasta. Tärkeää on myös riittävän iso pannualunen, jotta ruokaa kauhoessa kiikkerämpikin astia pysyy tukevasti paikoillaan. Minulla oli ilo saada kaksi Sukhimattojen huopapalloalustaa ja todeta, että nämä pannunaluset täyttävät kaikki toivomani kriteerit.
Meille saapuneet huopapalloaluset ovat mallia Aspru ja kooltaan 15x20cm. Ne ovat 100% villaa ja valmistettu käsityönä Nepalissa. Pannunaluset on tehty samoista huopapalloista kuin huopallomatot, joten ne ovat pöydällä kuin pieniä kauniita mattoja. Parin sentin korkeus pitää padat riittävän kaukana pöytäliinasta ja kaksi pannunalustaa saa hyvin asettumaan erilaisten astioiden alle. Ja ehdoton plussa näille tuotteille on myrkyttömyys, nimittäin ruokapöytään sitä haluaa kattaa mahdollisimman terveellisiä vaihtoehtoja.
Minulle villa on yksi kotimme tärkeistä materiaaleista. Talvisin villaa on sohvilla ja lattioilla sekä tietysti päälle puettuna. Kylminä päivinä vanhassa talossa lattiat tuntuvat helposti viileiltä, joten aikoinaan remontin alussa oli selvää, että laminaatti vaihdetaan lautalattiaan. Jalkojen alla aito puu on selvästi lämpimämpi kuin laminaatti, ja kun puulattialle levittää vielä villamatot ja jalkaan sujauttaa villasukat, niin ei varpaiden tarvitse palella. Tänne eteläänkin on luvattu nyt ensimmäisiä paukkupakkasia, joten villamattojen ja -sukkien kanssa tähän olenkin jo varautunut.
Meillä on villamatot lattioilla suurimman osan vuodesta, ja keittiössä ruokapöydän alla jopa ympäri vuoden. Ensin ajateltuna tämä voi lapsiperheelle tuntua hassulle, mutta meillä villamatot pysyvät kaikista parhaiten puhtaana. Villalle on ominaista lian hylkivyys ja tiivis villamatto ei myöskään helposti ime nesteitä sisuksiinsa. Voin kertoa, että useamman kerran on keittiön villamaton pinnalta pyyhitty maitolasilliset ja kerätty ruoan tähteet pois ilman, että mattoon on jäänyt jälkeäkään. Tietysti tässä pitää olla kohtalaisen nopea, mutta jos jokin tahra on jäänyt on sen saanut pois sappisaippualla.
Sukhimattojen valkoimasta löytyy lattioille mitä ihanampia varpaiden lämmittäjiä tai tiiviimpiä mattoja vaikka sinne keittiöön. Sukhimatot toimii vain verkkokaupan kautta ja kaikki matot valmistetaan tilauksesta. Jälleenmyyjien ja varastojen jäädessä ketjusta pois on lopputilanne win-win, kun käsityöläiset saavat työstään paikallista keskivertopalkkaa 2-3 kertaa suuremman korvauksen ja lopullinen kuluttajahinta pysyy myös edullisempana kuin markkinoiden vastaavissa matoissa.
Sukhimattojen valkoimasta löytyy lattioille mitä ihanampia varpaiden lämmittäjiä tai tiiviimpiä mattoja vaikka sinne keittiöön. Sukhimatot toimii vain verkkokaupan kautta ja kaikki matot valmistetaan tilauksesta. Jälleenmyyjien ja varastojen jäädessä ketjusta pois on lopputilanne win-win, kun käsityöläiset saavat työstään paikallista keskivertopalkkaa 2-3 kertaa suuremman korvauksen ja lopullinen kuluttajahinta pysyy myös edullisempana kuin markkinoiden vastaavissa matoissa.
Kirpeää pakkasviikonloppua ja pidetään varpaat lämpiminä!
* Yhteistyössä Sukhimatot
Viime viikko meni sairastaessa jotain angiinan tapaista ja tätä olohuoneen seinustaa tuli tuijoteltua useampi päivä. Oli muuten inhottava tauti. Useampi päivä meni lähes ilman ruokaa kun viiltävän kivun takia piti jokainen nielaisu harkita erikseen. Vieläkään ei ole olo ihan kohdillaan, mutta sohvan uumenista olen jo onneksi päässyt ylös.
Päivällä kun lapset olivat tarhassa oli sairastaessa hyvää aikaa tuijotella sarjoja. Nyt oli vihdoin aika pyöräyttää Game of Thrones maratooni käyntiin, ja niinä hetkinä kun kaipasin jotain kevyempää siirryin Katsomoon ja Fixer Upper:in pariin. Onko muuten teille jo tuttu ohjelma? Minulle oli ihan uusi tuttavuus, ja olipas pitkästä aikaa kivan raikas kodinmuutosohjelma. Ohjelmassa on aivan ihana sisustustyyli, eikä sisältö ole läpeensä ylinäyteltyä mikä on näille ohjelmille yleensä ärsyttävän tyypillistä. Suosittelen ehdottomasti sairaspäiviin, tai muutenkin!
Tämä olohuoneen seinusta on ollut jo jonkin aikaa näin puolivalmiina. Pidän kovasti tuosta miehen rakentamasta kaapista, ja pidän varmasti vielä enemmän kun viimeiset ovet ja vetimet laitetaan paikoilleen sekä jalkalista kiertämään alareunaan.
Ennen joulua kyllästyin odottelemaan niitä ovia ja sudin pintaan kalkkimaalin. Ajatuksena oli maalata kaappi ensin tuolla harmaalla ja toinen kerros päälle valkoisella, jolloin pinnan kuluessa valkoisen alta kuultaisi harmaa eikä puunväri. Tykästyin kuitenkin tuohon harmaaseen väriin, joten annan olla nyt noin ja katsotaan sitten sitä väriä kunhan loput osat saadaan paikoilleen.
Ennen joulua kyllästyin odottelemaan niitä ovia ja sudin pintaan kalkkimaalin. Ajatuksena oli maalata kaappi ensin tuolla harmaalla ja toinen kerros päälle valkoisella, jolloin pinnan kuluessa valkoisen alta kuultaisi harmaa eikä puunväri. Tykästyin kuitenkin tuohon harmaaseen väriin, joten annan olla nyt noin ja katsotaan sitten sitä väriä kunhan loput osat saadaan paikoilleen.
Tälle seinustalle olen muuten ajatellut noita kasvistotauluja riviin. Ennen joulua yritettiin käydä Ikeasta hakemassa kehyksiä lisää, mutta olivat (tietysti) loppuneet ja kuorma tulossa (tietysti) seuraavana päivänä. Kovasti tuo seinä kaipaisi täydennystä, mutta katsotaan milloin viitsitään lähteä uudelleen kokeilemaan kehyksenmetsästysonnea.
Mukavaa viikkoa ja pysykää terveinä!
Otsikko sen jo kertoi mitä näistä vaahtopyörteistä syntyi.
Tapaninpäiväksi piti keksiä jälkiruoka ja viime joulun Koti ja keittiö-lehdestä löytyi helpolta kuulostava pavlovaresepti. Kakku oli kovasti kaikkien mieleen, joten resepti on paras laittaa tänne talteen ennenkuin ohje hukkuu takaisin lehtipinoihin.
Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin tekemään kaksi erikokoista marenkilevyä. Ohjeessa ei kuitenkaan neuvottu laittamaan levyjä eriaikaan uuniin (oli kyllä näin jälkikäteen ajateltuna ihan selvä juttu), joten lopulta isompi marenkilevy jäi keskeltä turhankin pehmeäksi ja murtui paloiksi kokoamisvaiheessa. Tämä ei kuitenkaan makuun vaikuttanut ja kakku hävisi viimeistä murua myöden, mutta sen verran jäi kaivelemaan että uutena vuotena piti ottaa pavlova-revanssi.
Tällä toisella kerralla en halunnut lähteä arvioimaan levyjen paistoaikojen eroja, joten otin varman päälle ja tein levyistä lähes samankokoiset, joilloin kypsymisaikakin oli luonnollisesti sama. Ja tässä tulee resepti tälle ihanan kevyelle tylliunelmalle:
Tämä kakku oli helppo tehdä ja varmasti jää meidän herkkuvalikoimaan.
Molemmissa kakuissa käytin marjoja pakkasesta ~ mansikkaa ja karpaloa. Mansikoista irtosi jonkin verran mehua, joten niitä laitoin kakkuun kohtuudella. Loput mansikat laitoin tarjolle erikseen josta niitä sai vielä lisätä oman kakkupalan kylkeen.
Tämä on siitä mahtava kakku, että täytettä voi varioida sesongin ja oman maun mukaan. Ja marenkipohjat voi hyvin valmistaa jo edeltävänä päivänä, jolloin juhlapäivänä ei tarvitse kuin vispata kerma ja koota kakku.
MARJA-PAVLOVAKAKKU
4 valkuaista
4 valkuaista
2 3/4 dl sokeria
3 tl maissijauhoja
1 tl valkoviinietikkaa
Täytteeksi:
2 dl vispikermaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
sokeria oman maun mukaan
hyppysellinen vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
marjoja oman maun mukaan
~
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri muutamassa osassa samalla vatkaten.
Kun seos on paksua ja kiiltävää siivilöi maissijauhot sekaan ja lisää viinietikka.
Vatkaa vielä hetki.
Muotoile massasta leivinpaperille kaksi pyöreää, halkaisijaltaan n.16-20cm, marenkipohjaa.
Pyöräytä lusikalla pohjien keskelle laakeat kuopat täytettä varten.
Paista pohjia 120-asteisessa uunissa n. 1,5h.
Anna jäähtyä.
Vaahdota kerma, vaniljajauhe ja sokeri.
Lisää joukkoon jogurtti.
Kokoa kakku juuri ennen tarjoilua.
Laita alempi marenkikerros tarjoiluvadille.
Levitä päälle jogurtti-kermavaahtoa sekä marjoja.
Aseta toinen marenkikerros päälle ja levitä loppu vaahto sekä marjat.
~
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri muutamassa osassa samalla vatkaten.
Kun seos on paksua ja kiiltävää siivilöi maissijauhot sekaan ja lisää viinietikka.
Vatkaa vielä hetki.
Muotoile massasta leivinpaperille kaksi pyöreää, halkaisijaltaan n.16-20cm, marenkipohjaa.
Pyöräytä lusikalla pohjien keskelle laakeat kuopat täytettä varten.
Paista pohjia 120-asteisessa uunissa n. 1,5h.
Anna jäähtyä.
Vaahdota kerma, vaniljajauhe ja sokeri.
Lisää joukkoon jogurtti.
Kokoa kakku juuri ennen tarjoilua.
Laita alempi marenkikerros tarjoiluvadille.
Levitä päälle jogurtti-kermavaahtoa sekä marjoja.
Aseta toinen marenkikerros päälle ja levitä loppu vaahto sekä marjat.
Tämä kakku oli helppo tehdä ja varmasti jää meidän herkkuvalikoimaan.
Molemmissa kakuissa käytin marjoja pakkasesta ~ mansikkaa ja karpaloa. Mansikoista irtosi jonkin verran mehua, joten niitä laitoin kakkuun kohtuudella. Loput mansikat laitoin tarjolle erikseen josta niitä sai vielä lisätä oman kakkupalan kylkeen.
Tämä on siitä mahtava kakku, että täytettä voi varioida sesongin ja oman maun mukaan. Ja marenkipohjat voi hyvin valmistaa jo edeltävänä päivänä, jolloin juhlapäivänä ei tarvitse kuin vispata kerma ja koota kakku.
Sopii hyvin meille joilla on aina juhla-aamuna sata rautaa tulella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons