Höyryävä Hiirkoski

17 astetta pakkasta sekä höyryävä joki, ja taas muistin miksi tähän paikkaan aikoinaan ihastuttiin.

Kahdeksan vuotta sitten meidän tie tänne Hiirkoskelle kävi lähes suoraan Helsingin keskustan hulinasta. Parin kuukauden ajan tuossa välissä ehdittiin asua esikaupungissa rivitalossa, joka vain vahvisti jo pitkään kytenyttä tunnetta, että meidän paikka ei ole enää kaupungissa. Kaipasimme ympärille tilaa ja rauhaa. 

Aiemmin tästä olenkin jo kirjoitellut.

Mutta siitä muistutuksesta. 

Päivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli tämän talven kovimmat lukemat. Vaikka kova yskä korvensi rinnassa piti raikasta ilmaa saada haukattua edes pienen hetken, joten tein nopean pyrähdyksen joelle.

Joessa on virtaus ollut tänä talvena poikkeuksellisen suuri. Yleensä tähän aikaan vuodesta joki on edes osittain jäässä, mutta tänään koski kuohuu lähes yhtä hurjana kuin keväisin sulavesien aikaan. 

Mutta tuona pakkasaamuna joen reunat olivat hetkellisesti saaneet kevyen jääkerroksen ja napakka pakkanen pisti joen höyryämään upealla tavalla.

Ja siitä yskästä. Tuon joella vietetyn kymmen minuuttisen aikana taisin yskiä kerran tai kaksi. Ilmassa oli niin valtava määrä kosteaa höyryä, että pakkasesta huolimatta teki höyry selvästi hyvää keuhkoille. Olo oli kuin isossa (kylmässä) höyrykattilassa. 

Nyt maisema on huomattavasti vihreämpi, mutta toivottavasti ennen kevättä pääsisi vielä nauttimaan tällaisista lumimaisemista.