Hämärän tullen etuovella

Hyvää tätä vuotta!
Blogi jäi lomien ajaksi tahattomalle tauolle, mutta nyt palaillaan taas kameran taakse. 

Flunssasta huolimatta sain jouluvalmistelut valmiiksi aattoa varten, mutta välipäivät tulikin sitten vietettyä pyjamassa leffoja katsellen ja flunssaa parannellen. Viikonloppuna meinattiin jo koko perhe mökkihöperöityä, joten vaihdettiin viimein arkivaatteisiin ja tehtiin reissu Porvooseen.
Tällä viikolla ollaan jo osittain palattu arkeen. Joulukuuset olisi tarkoitus kantaa ulos loppiaisena, ja suunnata katse valoisaan kevättalveen päin.

Tänä talvena on tullut hyödynnettyä erityisen paljon oman metsän mahdollisuuksia talon sisä- ja ulkokoristelussa. Joulukuusi kun haetaan omasta metsästä, niin minulla on tapana käyttää kuusesta poistetut ylimääräiset oksat kivirappusten edustalla. Havut ovat tietysti kauniit ja pienen tovin talon edusta tuoksuu ihanasti metsälle, mutta perimmäinen tarkoitus olisi, että nämä nappaisivat kengistä pahimmat lumet ennen portaita.

Etukatoksen koristelaudoitukset jäi tänäkin kesänä laittamatta, mutta lyhdyillä ja muutamilla pikkukuusilla talon edusta kaunistui kummasti. Talon mukana tullut vanha kelkka putsattiin vuosien pölyistä ja hinasin sen tuohon talon nurkalle. Vanhat sukset ovat vaarini peruja, jotka mies onneksi bongasi muutama vuosi takaperin kesämökin tyhjennyksen yhteydessä. Mitään varsinaista virkaahan näillä tavaroille ei tässä ole, mutta rouvan silmänilonahan on ihan riittävästi.

Kotiin on niin kiva palata kun maalaistunnelma ottaa vastaan jo etuovella!