Meillä on nähty saukkoa, kettua, supikoiraa, pieniä ja isoja lintuja kuten harmaahaikaroita ja haukkoja, valkohäntäpeuraa, ja vaikka mitä muuta.
Ja sitten on nämä joita ei ole nähty, mutta muuten tiedetään pihassa käyneen. Kuten ilvekset joiden tassun jälkiä on nähty monena talvena. Ja eräänä talviyönä on kuunneltu kuinka ilves talon nurkalta huuteli vastarannalle toiselle ilvekselle. Seuraavana talvena joen varressa kulki useammat ilveksen jäljet joista kahdet olivat pennun jäljet, joten olivat huhuilijat tainneet toisensa löytää.
Joka kerta tällaiselle entiselle kaupunkilaiselle jonkin talitinttiä erikoisemman eläimen näkeminen tai kuuleminen on todella sykähdyttävää. Ja nyt viimeisin lisäys tähän luontokappaleiden listaan on mehiläiset.
Toissa viikonloppuna kesken pihahommien mies huomasi pajukossa jonkin mustan möykyn. Lähempi tarkastelu osoitti sen
olevan mehiläisparvi. Ei muuta kuin soitto lähimmälle
mehiläistarhaajalle, ja parin tunnin päästä pihaan asteli mies
valkoisissa haalareissa ja verkkohattu kainalossa.
Häneltä saimme kuulla, että karkulaisparvet ovat yleisiä näin kesäisin. Mehiläiset eivät Suomessa elä luonnonvaraisena ja parvet ovat aina karanneet mehiläistarhalta. Kooltaan tuo meidän
pihaan lehahtanut parvi ei kuulemma ollut kovin iso, vain noin
tuhatkunta mehiläistä. Isoimmissa karkulaisparvissa kun saattaa olla 50
000 - 80 000 mehiläistä, huh!
Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä, eli pesästä lähtee vanha kuningatar työläistensä kanssa
etsimään uutta pesäpaikkaa. Jos pihaan sattuu tällainen karkulaisparvi
lehahtamaan, niin kovin kauaa ei asiaa kannata ihmetellä.
Mehiläiset kun etsivät ahkerasti uutta pesäpaikkaa ja savupiippu on
tähän hyvin otollinen paikka. Ja savupiipusta mehiläisten häätäminen ei
sitten olekaan kovin helppo juttu.
Me olimme onneksi riittävän
nopeita, ja nyt mehiläisparvi odottelee uudessa pesässään siirtoa
muualle. Miehen kanssa hetken kyllä mietimme, että mitä jos
pitäisimmekin pesän, mutta ei taida tästä arjen ja remontin
pyörityksestä enää löytyä mehiläispesän kokoista aukkoa, vaikka
ajatuksena olikin aika mielenkiintoinen. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa...
Vaikka emme näitä
pörriäisiä nyt pidäkään, niin vanhan uskomuksen mukaan pihaan lehahtanut
mehiläisparvi tuo talolle onnea, joten kiva kun kävivät pyörähtämässä!
Ja hei, jos kiinnostaa nähdä parven surinaa, niin käykää kurkkaamassa instagramin puolelta!
Lähetä kommentti