Olen jo lapsena rakastanut kirpputoreilla kiertelyä ja tuolloin minuun taidettiin istuttaa myös rakkaus vanhoihin tavaroihin. Tai tarkemmin sanottuna rakkaus löytöihin.
Lama-ajan lapselle ei kaupoista ostettu kuin ne välttämättömimmät, joten jo tuolloin huomasin mitä aarreaittoja kirppikset ovat. Lapsena kuljin äidin mukana myynti- ja ostoreissuilla, ja usein sain näiltä reissuilta pikkurahalla jotain kivaa mukaani. Teini-iässä kirppiksiltä löytyi päheimmät (hippi)vaatteet, ja tyylin (onneksi) vaihtuessa nykyään etsin kirppiksiltä kodin sisustusta.
KonMari- kodin järjestelymetodiin tutustuneille on tuttu ajatus siitä miten esineen tulisi tuottaa iloa omistajalleen tai muuten se on turha ja siitä tulisi luopua. Askeettinen koti ei ole minua varten, koska rakastan tavaroita ja kaipaan niitä ympärilleni. Mutta en mitä tahansa tavaroita. Huomaamattani olen toteuttanut KonMari ideaa myös toisinpäin - jo tavaraa ostaessani, eikä vain siitä luopuessa, puntaroin minkä tunteen se herättää. Ensimmäinen ja tärkein kaikista kriteereistä on kauneus, tavaran pitää aina viehättää jollain tavalla. Vasta tämän jälkeen tulee sen käyttötarkoitus ja tarpeellisuus, ja lopullisen ostopäätöksen määrittelee hinta.
Mutta mikä siinä vanhassa tavarassa minua kiehtoo?
Minulle vanhat tavarat tuottavat nimenomaan tuota toivottua iloa ja päällimäisenä syynä tähän on niiden historia. Vanhalla tavaralla on aina historia, lyhyt tai pitkä, mutta se on olemassa. Ja jos satun saamaan tuota tarinaa edes vähän selville on se suuri ilo.
Kirppikset tuovat tähän vielä lisäksi löytämisen riemun. Ainakin minua riemastuttaa rutkasti enemmän, kun löydän sen kauniin kipon niiden muiden vähemmän viehättävien joukosta, kuin vaihtoehtoisesti olisin sen valinnut kaupan hyllyltä tusinan muun samanlaisen joukosta.
Ja perjantaisella kirppisreissulla kuvien tavarat viehättivät niin paljon, että kannoin ne kassalle asti. Saaliiksi tuli siis vanha Porvoolaisen leipomon pullalaatikko (laatikon mukana oli ihana pieni historiatieto), sokerikko, Arabian Kaarna sarjan kaadin, toinen rustiikkinen kaadin sekä muutama lasipurkki.
Lapset löysivät muumipelin, iltasatukirjan ja ritarimiekat. Autossa miekka kädessä istuessaan isoveli hihkui miten tällä kertaa löysivät niin kivoja juttuja. Taitaa olla kirppisinnostus ja löytämisen riemu nyt jo istutettu omiinkin lapsiin.
Mitä te etsitte kirppiksiltä ja viehättääkö teitäkin vanhat tavarat?
Lähetä kommentti