Joulukuun ensimmäinen päivä!
Tätä päivää ovat lapset odottaneet niin, etteivät ole meinanneet pöksyissään pysyä. Ja miksikö - koska tänään avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukku! Pikkutonttujen riemun takia tänään blogissakin lasten touhuiluja viime joululta.
Lastenhuoneeseen on tulossa tänäkin vuonna pieni joulukuusi. Kuusta varten olen ostanut sydänpipareita, jotka pojat saavat itse koristella kuorrutteilla. Leivomme kyllä pipareita muutenkin, mutta kuusen pipareissa oikaisin ja ostin ne valmiina koululaisten leirikoulumyynnistä. Näissä pipareissa oli nimittäin näppärästi jo valmiina pieni reikä, josta saan narun pujotettua ripustamista varten.
Saa nähdä kuinka pitkään piparit säilyvät kuusen oksilla turvassa herkkusuilta. Vähän kyllä epäilen, että jouluun mennessä muutamasta piparista löytyy pikkutontun hampaanjäljet!
Tämä joulu taitaa olla viimeinen, kun tuo ihana pulpetti on enää kuvissa mukana. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun ja haaveilee isommasta koulupöydästä. Kesällä pulpetin tilalle on suunnitelmissa rakentaa pöytä, joka lähtisi tuolta kirjahyllystä asti. Seinän mittaisen pöydän äärellä molemmilla pojilla olisi sitten riittävästi tilaa puuhata omia juttujaan. Pöydän alle mahtuisi varmasti laatikosto papereille ja seinälle voisi laittaa hyllyt pieniä koulutarvikkeita varten. Ja jotkin kivat tuolit pääsisin etsimään - kuulemma pyörivät pitäisi olla! Ihan tässä jo innostun ideoimaan, vaikka toisaalta haikeana tuosta pulpetista kyllä luovun. Pulpetti liittyy niin vahvasti siihen ihanaan aikaan, kun olin lasten kanssa kotona. Tuolloin nuorimmainen harjoitteli askeleitaan pulpettiin tukeutuen, kun isoveli piirteli rauhassa kannen liitutauluihin. Mutta lastenhuoneen pitää kasvaa lasten mukana, ja vielä tässä ehtii fiilistelemään kesään asti!
Minun päivä jatkuu muistojen äärellä,
kun vintin tavaroiden läpikäynti jatkuu.
Rauhallista sunnuntaipäivää sinulle!
Lähetä kommentti