Huhtikuu on hellinyt kauniilla, ajoittain jopa kesäisillä, keleillä.
Vesi on laskenut Hiirkoskessa ja vastarannan kiviröykkiöt ovat tulleet taas näkyviin. Virtaus on kuitenkin vielä sen verran vuolasta, että meidän kesäkaveria, harmaahaikaraa, saadaan varmasti odotella koskelle vielä hetki.
Vastarannan kuusten seasta pilkistää jo muutama vihertynyt koivunlatva, mutta haavat seisovat vielä harmaana rivinä. Tänne muuttaessamme sukunimeni liittyi vielä haapoihin ja oli jotenkin osuvaa, että täällä ympärillämme kasvaa paljon haapoja. Sittemmin sukunimeni on vaihtunut toiseen puulajiin jota sitäkin Hiirkosken varrelta kyllä löytyy ;)
Minä olen mestari sivuuttamaan ja unohtamaan asioita jos en löydä niille jotain konkreettista tarttumapintaa. Kaupungissa asuessani olin varmasti nähnyt haapoja lukemattomia kertoja, mutta vasta täällä maalla todella ymmärsin sanonnan "havisee kuin haavan lehti". Nykyään haavan lehtien helinä viekin minut kesäpäiviin jolloin nukuttelin lapsia kärryyn puiden kahistessa ympärillä.
Maalle muutto todella aukaisi elämääni uudenlaisen äänimaailma, josta olen nauttinut suunnattomasti. Puiden kahinaan ja kosken kohinaan yhdistettynä vielä linnunlaulua - keuhkot täyteen happea - eikä parempaa rentoutusharjoitusta voi löytää!
Vastarannan kuusten seasta pilkistää jo muutama vihertynyt koivunlatva, mutta haavat seisovat vielä harmaana rivinä. Tänne muuttaessamme sukunimeni liittyi vielä haapoihin ja oli jotenkin osuvaa, että täällä ympärillämme kasvaa paljon haapoja. Sittemmin sukunimeni on vaihtunut toiseen puulajiin jota sitäkin Hiirkosken varrelta kyllä löytyy ;)
Minä olen mestari sivuuttamaan ja unohtamaan asioita jos en löydä niille jotain konkreettista tarttumapintaa. Kaupungissa asuessani olin varmasti nähnyt haapoja lukemattomia kertoja, mutta vasta täällä maalla todella ymmärsin sanonnan "havisee kuin haavan lehti". Nykyään haavan lehtien helinä viekin minut kesäpäiviin jolloin nukuttelin lapsia kärryyn puiden kahistessa ympärillä.
Maalle muutto todella aukaisi elämääni uudenlaisen äänimaailma, josta olen nauttinut suunnattomasti. Puiden kahinaan ja kosken kohinaan yhdistettynä vielä linnunlaulua - keuhkot täyteen happea - eikä parempaa rentoutusharjoitusta voi löytää!
Tänään kuitenkin puhallellaan vappupilleihin ja tehdään lasten kanssa jättiläissaippuakuplia pihalla!
Hauskaa Vappua!
*
Hauska lukea tunnelmiasi haapojen havinassa. Samaan tapaan minunkin aistimaailmani avautui tänne metsän siimekseen muutettaessa uudella tavalla kaupunkivuosien jälkeen. Minunkin sukunimeni liittyy haapoihin ja etunimeni mukaisesti meillä pitäisi kyllä kasvaa edes yksi tuija -puu. Tuo koski teidän näkymässä on upea. Toukokuisin terveisin Tuija
VastaaPoistaNäinhän se vaan on, että kaupungin melu turruttaa aisteja. Olen kyllä onnellinen täällä maaseudun rauhassa - nytkin kuuntelen vesisateen ropinaa peltikattoon. Teidän täytyy kyllä ehdottomasti istuttaa yksi tuija-puu! :D
Poista